Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

Lisää jännitystä

Seurasimma pakojälkeä ohtalamppujen valossa ja ihan normaalisti jutellen. Yleensä tässä vaiheessa tilanne on melkoisella varmuudella ohi, joten varovaisuuteen ei ollut tarvetta.

Päätin lähteä kertomaan etupassiin, että lähemmä seuraamaan pakojäljen ja tarkastamaan, onko kettu jäänyt raanaan.

Muutaman kymmenen metriä kerkesin siinä liikahtaa, kun selän takaa kuuluu kaverin vislausta. Käännyn ja sieltähän kettu pukkaa haukkua aivan vierestä ilmoille. Äkkiä kyyryyn ja taskusta Stryker.

Vastaan haukkuun ja kettu vastaa myös. Ääni lähenee ja sydän lapattaa rinnassa. Kylmät väreet menevät pitkin selkänahkaa, sen verran hyisevän kuulosta on ketun rääkäsyt näin läheltä. Ääni sen kuin lähenee ja lähenee. Nyt sen täytyy olla jo ihan vieressä.

Ilta on jo tummunut sen verran, että rantakoivikossa täytyy ihan tosissaan tiirata, näkyykö tummaa hahmoa liikkeessä. Pian vierestä kajahtaa ja kettu on keuallaan. Ampumamatka noin 20 metriä ja kivääri on puhunut.

Jäljestys

Pieni uroskettu oli erehtynyt. Päätämme viedä ketun autolle ja samalla suuntailla loppuillan ohjelman.

Yksi mies autolla hieman eri paikkaan passiin ja kaksi miestä mahdollisen raanakon perään. Kovin on terveen näköisesti kettu edennyt. Samalla jäljestäessä tuoreita jälkiä näkyy ristiin rastiin ja välissä on myös tappelun merkkejä.

Tunnin porkkaus mahdollisen raanakon jälkien perässä ei tuota tulosta ja pohdimme myös mahdollisuutta, että kyseessä saattoi ihan hyvin olla sama kepe, joka päätyi eräksi.

Päätimmä vielä seuraavana aamuna käydä koiran kanssa tarkistamassa jäljen siitä, mihin edellisenä iltana lopetimma jälestyksen, mutta ei sieltä mitään löytynyt.

Olipahan kerrassaan ikimuistoinen iltama kettujen kanssa!

Pian vierestä kajahtaa ja kettu on keuallaan."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Lisää jännitystä

Seurasimma pakojälkeä ohtalamppujen valossa ja ihan normaalisti jutellen. Yleensä tässä vaiheessa tilanne on melkoisella varmuudella ohi, joten varovaisuuteen ei ollut tarvetta.

Päätin lähteä kertomaan etupassiin, että lähemmä seuraamaan pakojäljen ja tarkastamaan, onko kettu jäänyt raanaan.

Muutaman kymmenen metriä kerkesin siinä liikahtaa, kun selän takaa kuuluu kaverin vislausta. Käännyn ja sieltähän kettu pukkaa haukkua aivan vierestä ilmoille. Äkkiä kyyryyn ja taskusta Stryker.

Vastaan haukkuun ja kettu vastaa myös. Ääni lähenee ja sydän lapattaa rinnassa. Kylmät väreet menevät pitkin selkänahkaa, sen verran hyisevän kuulosta on ketun rääkäsyt näin läheltä. Ääni sen kuin lähenee ja lähenee. Nyt sen täytyy olla jo ihan vieressä.

Ilta on jo tummunut sen verran, että rantakoivikossa täytyy ihan tosissaan tiirata, näkyykö tummaa hahmoa liikkeessä. Pian vierestä kajahtaa ja kettu on keuallaan. Ampumamatka noin 20 metriä ja kivääri on puhunut.

Jäljestys

Pieni uroskettu oli erehtynyt. Päätämme viedä ketun autolle ja samalla suuntailla loppuillan ohjelman.

Yksi mies autolla hieman eri paikkaan passiin ja kaksi miestä mahdollisen raanakon perään. Kovin on terveen näköisesti kettu edennyt. Samalla jäljestäessä tuoreita jälkiä näkyy ristiin rastiin ja välissä on myös tappelun merkkejä.

Tunnin porkkaus mahdollisen raanakon jälkien perässä ei tuota tulosta ja pohdimme myös mahdollisuutta, että kyseessä saattoi ihan hyvin olla sama kepe, joka päätyi eräksi.

Päätimmä vielä seuraavana aamuna käydä koiran kanssa tarkistamassa jäljen siitä, mihin edellisenä iltana lopetimma jälestyksen, mutta ei sieltä mitään löytynyt.

Olipahan kerrassaan ikimuistoinen iltama kettujen kanssa!