Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

Tiedustelu

Tyhjän huhuaminen on jo sen verran tuttua puuhaa, että ilman etukäteistiedustelua en pillittämään lähde. Näillä huudeilla tänä syksynä ja alkutalvena ajokkailla on saatu kettuhommissa sen verran kovaa tulosta, että kettuja ei myöskään pyöri ihan joka nurkalla.

Myyrien ja vastaavien piipertäjien kannat ovat myös alhaalla, joten se myös varmasti heijastuu kettujen määriin. Joka tapauksessa niitä vain aina tuntuu riittävän. Jos joltakin isolta erämaa-alueelta esimerkiksi haaskan avulla narutetaan vaikkapa muutama kettu ja pariin viikkoon ei alueella näy jälen jälkeä, niin jovain kohta tyhjiö täyttyy ja jälkijonoja menee jo ristiin rastiin.

Nyt hanki kantaa Pudasjärvellä makiasti mehtäsuksella kulkijaa ja niimpä päivän hiihtolenkki suuntautui paikallisen Iijoen varrelle. Tavoitteena oli toki hyvä lenkki, mutta myös löytää mahdollisia merkkejä punaturkeista.

Tovin hiihtomatkan jälkeen suuntasin kohti vanhaa tiedossa olevaa ketun koloa ja siellähän oli helminauhoja jos vaikka mihin suuntaan. Kololla oli myös kaiveltu ja kenties paranneltu asumusta.

Tämähän minulle riitti ja suuntasin takaisin autolle. Illan hämärtyessä seittemän aikaan on sitten aika siirtyä pelipaikoille.

Passisuunnitelma

Jos tiedustelu on tärkeää, niin sitä on myös passien ja pillityssuuntien suunnittelu. Pyrin suuntailemaan homman niin, että kettu ei ainakaan selän takaa pysty yllättämään, mutta tästä huolimatta näin on käynyt monta kertaa. Huhuan pääsääntöisesti myötätuuleen.

Kettuhan tunnetusti pyrkii tuulen alle, jotta se voi haistaa äänen aiheuttajan. Monesti taas paikan valinta pakottaa huutelemaan vastaiseen tai sivuttaiseen tuuleen.

Tällöin yleensä olen myös laskelmoinut, että selän takaa ei ole mahdollista tulla. Tai jos on, niin useamman erästäjän tullessa mukaan, voidaan nämäkin suunnat ottaa kiinni. Näin tehtiin myös tällä kertaa.

Mukana nyt oli kolme ukkoa, joten suunnittelimme porukassa passit niin, että ensimmäinen jäi etupassiin joessa olevalle lammelle laskevan ojan varteen, jossa ketun tullessa pillittäjää kohti ojan vartta olisi täydellinen haulikkoholli.

Kaksi muuta eli minä ja raiffelimies eli kiväärin haltija suunnattiin lammella olevaan pieneen saareen. Tästä matkaa etukäteistiedustelulla havaitulle aktiiviselle kololle oli vajaa kilometri.

Koska kiväärille oli sen verta hyvä holli oletettuun ketun tulosuuntaan kolon suunnasta, niin istuin ite saaren toiseen reunaan tähyämään toisesta suunnasta tulevia veijareita, mutta pillitys suuntautui kuitenkin aina kohti koloa ja oletettua tulosuuntaa.

Kettuhan tunnetusti pyrkii tuulen alle, jotta se voi haistaa äänen aiheuttajan."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

Tiedustelu

Tyhjän huhuaminen on jo sen verran tuttua puuhaa, että ilman etukäteistiedustelua en pillittämään lähde. Näillä huudeilla tänä syksynä ja alkutalvena ajokkailla on saatu kettuhommissa sen verran kovaa tulosta, että kettuja ei myöskään pyöri ihan joka nurkalla.

Myyrien ja vastaavien piipertäjien kannat ovat myös alhaalla, joten se myös varmasti heijastuu kettujen määriin. Joka tapauksessa niitä vain aina tuntuu riittävän. Jos joltakin isolta erämaa-alueelta esimerkiksi haaskan avulla narutetaan vaikkapa muutama kettu ja pariin viikkoon ei alueella näy jälen jälkeä, niin jovain kohta tyhjiö täyttyy ja jälkijonoja menee jo ristiin rastiin.

Nyt hanki kantaa Pudasjärvellä makiasti mehtäsuksella kulkijaa ja niimpä päivän hiihtolenkki suuntautui paikallisen Iijoen varrelle. Tavoitteena oli toki hyvä lenkki, mutta myös löytää mahdollisia merkkejä punaturkeista.

Tovin hiihtomatkan jälkeen suuntasin kohti vanhaa tiedossa olevaa ketun koloa ja siellähän oli helminauhoja jos vaikka mihin suuntaan. Kololla oli myös kaiveltu ja kenties paranneltu asumusta.

Tämähän minulle riitti ja suuntasin takaisin autolle. Illan hämärtyessä seittemän aikaan on sitten aika siirtyä pelipaikoille.

Passisuunnitelma

Jos tiedustelu on tärkeää, niin sitä on myös passien ja pillityssuuntien suunnittelu. Pyrin suuntailemaan homman niin, että kettu ei ainakaan selän takaa pysty yllättämään, mutta tästä huolimatta näin on käynyt monta kertaa. Huhuan pääsääntöisesti myötätuuleen.

Kettuhan tunnetusti pyrkii tuulen alle, jotta se voi haistaa äänen aiheuttajan. Monesti taas paikan valinta pakottaa huutelemaan vastaiseen tai sivuttaiseen tuuleen.

Tällöin yleensä olen myös laskelmoinut, että selän takaa ei ole mahdollista tulla. Tai jos on, niin useamman erästäjän tullessa mukaan, voidaan nämäkin suunnat ottaa kiinni. Näin tehtiin myös tällä kertaa.

Mukana nyt oli kolme ukkoa, joten suunnittelimme porukassa passit niin, että ensimmäinen jäi etupassiin joessa olevalle lammelle laskevan ojan varteen, jossa ketun tullessa pillittäjää kohti ojan vartta olisi täydellinen haulikkoholli.

Kaksi muuta eli minä ja raiffelimies eli kiväärin haltija suunnattiin lammella olevaan pieneen saareen. Tästä matkaa etukäteistiedustelulla havaitulle aktiiviselle kololle oli vajaa kilometri.

Koska kiväärille oli sen verta hyvä holli oletettuun ketun tulosuuntaan kolon suunnasta, niin istuin ite saaren toiseen reunaan tähyämään toisesta suunnasta tulevia veijareita, mutta pillitys suuntautui kuitenkin aina kohti koloa ja oletettua tulosuuntaa.

.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA