Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

LAUKAUKSESSA luodin lentoradan tunteminen on tärkeää osassa.

”Erityisesti sivutuulen vaikutuksen arviointi luodin lentorataan on tärkeää, sillä luoti on tuulelle altis koko lentoradan ajan. Käytettyjä kaliibereita ovat nyt ainakin 5,7, myös 6,5 millisiä eli 'ruotsin mauseria' käytetään, samoin yleistä 308:aa, eli skaala on laajahko", Jouni Heinikoski kertoo.

”Jos saa kasan jäämään nuuskapurkinkokoiseksi ammuttaessa 100-150 metrin etäisyydeltä, niin saalistakin voi tulla.”

Etäisyyden mittaukseen on tarjolla tarkkoja laser-laitteita, joista laadukkaimmat toimivat kirkkaissa jääolosuhteissakin hyvin. ”Ammuntatarkkuutta ei saa nettikaupasta vaan ainoastaan harjoittelemalla”, huomauttaa Jouni.

METSÄSTYKSELLÄ on kannanhoidon lisäksi tutkimuksellinen näkökulma.

”Toimitamme Riista-  ja kalatalouden tutkimuslaitokselle näytteitä jokaisesta saamastamme hylkeestä. Näistä tutkijat seuraavat kannan rakennetta, sen terveyttä, ympäristömyrkkymääriä ja hylkeiden vaikutusta kalastukselle. ”

Jounin mielestä hylkeiden hyötykäyttöä pitäisi pystyä parantamaan. Nyt hyljettä saa käyttää omiin tarpeisiin, mutta myynti ulkopuolisille on kielletty.

”Tuntuu että tässä asiassa olisi hyvä jos maakohtainen harkinta ja maalaisjärjen käyttö olisi sallittua: kannanhoidollisesti halleja pitäisi metsästää, mutta mihin laitat ruhon? Hylkeen kippaaminen mereen ei tunnu kovinkaan mielekkäältä.”

TÄLLÄ hetkellä hylkeen metsästäjiä on noin 70-100 ja miesten keski-ikä kasvaa koko ajan.

”Norpan pyynnin aloittaminen on saanut lajin pariin myös nuoria, sillä se on lyhytjänteisempää eikä siihen tarvita avomerikelpoisia veneitä. Mutta mitä kauemmaksi ulkomerelle mennään, sitä vähemmän nuoria metsästäjiä näkee.”

”No, on se sellainen autiomaa, ettei siellä kyllä vanhempiinkaan metsästäjiin törmää”, nauraa Jouni.

”Mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja sanoakseen, että hyljekanta kasvaa kannanhoidollisen metsästyksen vähentyessä, kunnes jokin sairaus tai loinen romahduttaa kannan.”

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


Itse laukauksessa luodin lentoradan tunteminen on tärkeää osassa.

”Erityisesti sivutuulen vaikutuksen arviointi luodin lentorataan on tärkeää, sillä luoti on tuulelle altis koko lentoradan ajan. Käytettyjä kaliibereita ovat nyt ainakin 5,7, myös 6,5 millisiä eli “ruotsin mauseria” käytetään, samoin yleistä 308:aa, eli skaala on laajahko.

”Jos saa kasan jäämään nuuskapurkinkokoiseksi ammuttaessa 100-150 metrin etäisyydeltä, niin saalistakin voi tulla.”

Etäisyyden mittaukseen on tarjolla tarkkoja laser-laitteita, joista laadukkaimmat toimivat kirkkaissa jääolosuhteissakin hyvin. ”Ammuntatarkkuutta ei saa nettikaupasta vaan ainoastaan harjoittelemalla”, huomauttaa Jouni.

Metsästyksellä on kannanhoidon lisäksi tutkimuksellinen näkökulma.

”Toimitamme Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle näytteitä jokaisesta saamastamme hylkeestä. Näistä tutkijat seuraavat kannan rakennetta, sen terveyttä, ympäristömyrkkymääriä ja hylkeiden vaikutusta kalastukselle. ”

Jounin mielestä hylkeiden hyötykäyttöä pitäisi pystyä parantamaan. Nyt hyljettä saa käyttää omiin tarpeisiin, mutta myynti ulkopuolisille on kielletty.

”Tuntuu että tässä asiassa olisi hyvä jos maakohtainen harkinta ja maalaisjärjen käyttö olisi sallittua: kannanhoidollisesti halleja pitäisi metsästää, mutta mihin laitat ruhon? Hylkeen kippaaminen mereen ei tunnu kovinkaan mielekkäältä.”

Tällä hetkellä hylkeen metsästäjiä on noin 70-100 ja miesten keski-ikä kasvaa koko ajan.

”Norpan pyynnin aloittaminen on saanut lajin pariin myös nuoria, sillä se on lyhytjänteisempää eikä siihen tarvita avomerikelpoisia veneitä. Mutta mitä kauemmaksi ulkomerelle mennään, sitä vähemmän nuoria metsästäjiä näkee.”

”No, on se sellainen autiomaa, ettei siellä kyllä vanhempiinkaan metsästäjiin törmää”, nauraa Jouni.

”Mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja sanoakseen, että hyljekanta kasvaa kannanhoidollisen metsästyksen vähentyessä, kunnes jokin sairaus tai loinen romahduttaa kannan.”