Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

ENSI kerralla jätämme kamiinan ja briketit kotiin. Tuolla lasti kevenisi jo 20 kiloa. Teltta voisi olla tarpeen, jos autiotuvat olisivat täynnä. Ehkä vuokraisimme sen sijaan varaustuvan.

Lumikenkiä käytti ainoastaan yksi meistä. Kantavat metsäsukset, etenkään perinteisellä SA-int –siteellä, eivät kelkkareiteillä ole parhaimmillaan ja kovalla rinteellä ne ovat sietämättömän surkeat. Mutta koska metsästäessä on mentävä pehmeälumiseen koivikkoon, ajavat nekin ja lämpimät huopakumisaappaat asiansa.

Teräsreunaiset kevyet sukset back country -siteellä toimisivat myös kovalla alustalla, mutta eivät upottavassa hangessa.  

MUISTELIN  muutamaa vuotta aiempaa ”kultareunaista” reissua Haltille ja Norjan kantohankien kautta takaisin. Hiihdimme silloin luistelusuksilla kevyen ahkion ja rinkan kanssa - tosin ilman aseita ja telttamajoitusta - ja eteneminen oli suorastaan rattoisaa.

Ahkiosta voi olla montaa mieltä; taloudellinen, liu'uttava hiihto ei sillä onnistu – tasainen, raskaan taakan raahaaminen toki.

Kompromisseja ja varustemäärästä tinkimistä olisi siis tarvittu - kuten tuossa Samuli aiemmin vihjaili. Mutta tämä olikin vasta testaamista seuraavaa reissua varten.

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


ENSI kerralla jätämme kamiinan ja briketit kotiin. Tuolla lasti kevenisi jo 20 kiloa. Teltta voisi olla tarpeen, jos autiotuvat olisivat täynnä. Ehkä vuokraisimme sen sijaan varaustuvan.

Lumikenkiä käytti ainoastaan yksi meistä. Kantavat metsäsukset, etenkään perinteisellä SA-int –siteellä, eivät kelkkareiteillä ole parhaimmillaan ja kovalla rinteellä ne ovat sietämättömän surkeat. Mutta koska metsästäessä on mentävä pehmeälumiseen koivikkoon, ajavat nekin ja lämpimät huopakumisaappaat asiansa.

Teräsreunaiset kevyet sukset back country -siteellä toimisivat myös kovalla alustalla, mutta eivät upottavassa hangessa.  

MUISTELIN  muutamaa vuotta aiempaa ”kultareunaista” reissua Haltille ja Norjan kantohankien kautta takaisin. Hiihdimme silloin luistelusuksilla kevyen ahkion ja rinkan kanssa - tosin ilman aseita ja telttamajoitusta - ja eteneminen oli suorastaan rattoisaa.

Ahkiosta voi olla montaa mieltä; taloudellinen, liu'uttava hiihto ei sillä onnistu – tasainen, raskaan taakan raahaaminen toki.

Kompromisseja ja varustemäärästä tinkimistä olisi siis tarvittu - kuten tuossa Samuli aiemmin vihjaili. Mutta tämä olikin vasta testaamista seuraavaa reissua varten.