Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

KOKEILIN pilkkimistä pienestä puron suvannosta, pohjaan kairaamisen uhallakin. Paikka oli selvästi harjuksien koti. Jäätä oli metrin verran ja vettä sen alla parikymmentä senttiä. Harjus oli syönnillään.

Mosarista, surviaistoukka-liimaperhosta ja Red Tagistä harrille kelpasi vain viimeksi mainittu. Pari tuntia meni mukavasti näköpilkkiessä ja lopuksi mosarilla nousi vielä vajaan kilon hauki. Paikalle saapui kelkallaan myös leppoisa poliisi, joka tutki kalastus- ja metsästysluvat.

Pojat kannustivat pienoiskiväärin kokeiluun ja jäin pilkille odottelemaan vuoroani, Petrin, Samulin ja Adan mentyä haulikkohommiin. Lintuja löytyi koivikosta kymmenittäin.

Menin parin tunnin kuluttua samoille paikoille, niin sanotusti soitellen sotaan, minulla kun ei ollut oikein käsitystä kuinka lähelle lintuja voisi päästä ja olisiko kiikarin käyttö tai lumipuku tarpeen. Lumipukua ei ollut ja yritin kiikaroida koivikkoa nähdäkseni linnut jo etäältä.

NOIN kymmenen minuutin kuluttua takaani lensikin riekko, perässään kaksi piekanaa. Samalla näin noin 20 metrin päässä liikettä ainakin kahtaalla sekä lähellä rinteessä valpastuneen riekon. En aivan ehtinyt kohottaa asettani, kun lintu – arvatakseni piekanoista kauhuissaan - lehahti lentoon. Harmittelin, että tässäkö tilaisuuteni meni.

Hiihtelin koivikossa toista tuntia silmä tarkkana ja seurailin kavereideni jälkiä. Ilmassa oli pientä jännitystä ja hiihtokeli mitä parhain.

Paluumatkalla säikytin noin neljän metrin päästä riekon, joka kipitti koivun taakse reilun 10 metrin päähän ja jähmettyi siihen paikkaan, toinen silmä minua kohti. Itsekään en uskaltanut liikahtaa.

Mietin pitääkö tässä nyt leikkiä patsasta pitkäkin tovi ja mihin pitäisi tähdätä, kun ase on kohdistettu ainakin kuusi kertaa pidemmälle matkalle. Tätä en saisi sössiä.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

KOKEILIN pilkkimistä pienestä puron suvannosta, pohjaan kairaamisen uhallakin. Paikka oli selvästi harjuksien koti. Jäätä oli metrin verran ja vettä sen alla parikymmentä senttiä. Harjus oli syönnillään.

Mosarista, surviaistoukka-liimaperhosta ja Red Tagistä harrille kelpasi vain viimeksi mainittu. Pari tuntia meni mukavasti näköpilkkiessä ja lopuksi mosarilla nousi vielä vajaan kilon hauki. Paikalle saapui kelkallaan myös leppoisa poliisi, joka tutki kalastus- ja metsästysluvat.

Pojat kannustivat pienoiskiväärin kokeiluun ja jäin pilkille odottelemaan vuoroani, Petrin, Samulin ja Adan mentyä haulikkohommiin. Lintuja löytyi koivikosta kymmenittäin.

Menin parin tunnin kuluttua samoille paikoille, niin sanotusti soitellen sotaan, minulla kun ei ollut oikein käsitystä kuinka lähelle lintuja voisi päästä ja olisiko kiikarin käyttö tai lumipuku tarpeen. Lumipukua ei ollut ja yritin kiikaroida koivikkoa nähdäkseni linnut jo etäältä.

NOIN kymmenen minuutin kuluttua takaani lensikin riekko, perässään kaksi piekanaa. Samalla näin noin 20 metrin päässä liikettä ainakin kahtaalla sekä lähellä rinteessä valpastuneen riekon. En aivan ehtinyt kohottaa asettani, kun lintu – arvatakseni piekanoista kauhuissaan - lehahti lentoon. Harmittelin, että tässäkö tilaisuuteni meni.

Hiihtelin koivikossa toista tuntia silmä tarkkana ja seurailin kavereideni jälkiä. Ilmassa oli pientä jännitystä ja hiihtokeli mitä parhain.

Paluumatkalla säikytin noin neljän metrin päästä riekon, joka kipitti koivun taakse reilun 10 metrin päähän ja jähmettyi siihen paikkaan, toinen silmä minua kohti. Itsekään en uskaltanut liikahtaa.

Mietin pitääkö tässä nyt leikkiä patsasta pitkäkin tovi ja mihin pitäisi tähdätä, kun ase on kohdistettu ainakin kuusi kertaa pidemmälle matkalle. Tätä en saisi sössiä.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA