Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

Navajosta kaikki siis meidän kohdalla lähti kohti seisojien mielenkiintoista maailmaa. Oli siinä koirassa alkuun piteleminen. Sen verran oli moottoria tässä uroossa, että ei meinannu alottelevat kanakoiramehtääjät perässä pysyä.

Loppujen lopuksi yhdessä oppien on tultu jo 10 vuotta ja on siinä tarinaa sukan varteen kertynyt. Nyt ei kuitenkaan muistella enempää, vaan lähdetään fasaanijahdin tunnelmaan. Tällä kertaa mukana menossa oli Navajon lisäksi Sukka. Hopi jäi kotosalle mahansa viereen oottelemaan maaliskuun vaihteessa syntyvää pentuetta.

Häntää jäykäksi

Lauantaina sopivasti talven pakkasjakso oli taittunu ja keli oli mitä mainioin. Runsas lumi toki oli hieman haitolla. Koiran mennessä pellolla hajun perässä ei näkösällä ollut kuin hieman kirsua, mutta hyvinhän nuo porkkasivat. Toki myös uria oli alueella sen verran, että siellä oli helppo itellä tallustella ja seurata koirien työskentelyä.

Aurinkokin väläytteli kultaisia poskiaan ja sekös jahtaajia lämmitti. Aamupäivää ei ehitty pitkälle kun häntä oli jo jäykkänä ja eikun tilanteeseen. Navajollekin kerrottiin aamulla, että tänään ei tartte pilkkua viilata.

Fasaani oli piiloutunut turoon, kuten tilan isäntä Janne risukasoja nimitti. Sen verran pitkään aikaan ei Navajo ole fasaania nähnyt, joten mietti tovin, että mistäs kulmasta tuo nyt tuolta kasan alta kaivetaan. Lopulta sopiva hyökkäysrööri löytyi ja sieltähän kukko ponkaisi siivilleen.

Eipä kerinnyt kauaa pötkiä, kun Sannan laukaus suisti kukon hangen pintaan ja Navajo pääsi noutohommiin. Kyllä oli Napsulla naama virneessä. Koko syksy kun meni melkolailla kotosalla olkapään vaivoja parannellessa ja jahtihommat jäivät vähiin.

 Sukan avanssi on löytynyt

Kuten viime vuoden  jutusta  lueskelin, silloin lähdettiin hakemaan Sukan kadonnutta avanssia.

Vuosi eteenpäin ja avanssi on löytynyt. Syksyn mehtälinnuilla nostot oli aika harvassa ja hajukentissä ja linnun juoksujälellä Sukka on edelleenkin turhan varovainen, mutta jos lintu on piikissä, lähdetään jo melkoisen suurella todennäköisyydellä nostoon.

Ainakin, jos Sanna työstää sopivan lumipallosen ja herättää sillä Sukan seisontatranssistaan.

Pianhan sieltä mettäsaarekkeesta Sukka fasaanin löytääkin ja rykäsee kohti kuusen persauksessa kyhjöttävää kukkoa. Ei ehi kukko liikahtaa ennen koiraa ja jää kopiksi.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

Navajosta kaikki siis meidän kohdalla lähti kohti seisojien mielenkiintoista maailmaa. Oli siinä koirassa alkuun piteleminen. Sen verran oli moottoria tässä uroossa, että ei meinannu alottelevat kanakoiramehtääjät perässä pysyä.

Loppujen lopuksi yhdessä oppien on tultu jo 10 vuotta ja on siinä tarinaa sukan varteen kertynyt. Nyt ei kuitenkaan muistella enempää, vaan lähdetään fasaanijahdin tunnelmaan. Tällä kertaa mukana menossa oli Navajon lisäksi Sukka. Hopi jäi kotosalle mahansa viereen oottelemaan maaliskuun vaihteessa syntyvää pentuetta.

Häntää jäykäksi

Lauantaina sopivasti talven pakkasjakso oli taittunu ja keli oli mitä mainioin. Runsas lumi toki oli hieman haitolla. Koiran mennessä pellolla hajun perässä ei näkösällä ollut kuin hieman kirsua, mutta hyvinhän nuo porkkasivat. Toki myös uria oli alueella sen verran, että siellä oli helppo itellä tallustella ja seurata koirien työskentelyä.

Aurinkokin väläytteli kultaisia poskiaan ja sekös jahtaajia lämmitti. Aamupäivää ei ehitty pitkälle kun häntä oli jo jäykkänä ja eikun tilanteeseen. Navajollekin kerrottiin aamulla, että tänään ei tartte pilkkua viilata.

Fasaani oli piiloutunut turoon, kuten tilan isäntä Janne risukasoja nimitti. Sen verran pitkään aikaan ei Navajo ole fasaania nähnyt, joten mietti tovin, että mistäs kulmasta tuo nyt tuolta kasan alta kaivetaan. Lopulta sopiva hyökkäysrööri löytyi ja sieltähän kukko ponkaisi siivilleen.

Eipä kerinnyt kauaa pötkiä, kun Sannan laukaus suisti kukon hangen pintaan ja Navajo pääsi noutohommiin. Kyllä oli Napsulla naama virneessä. Koko syksy kun meni melkolailla kotosalla olkapään vaivoja parannellessa ja jahtihommat jäivät vähiin.

Sukan avanssi on löytynyt

Kuten viime vuoden jutusta https://www.suoherra.fi/fasaanijahtia-seisojalla/ lueskelin, silloin lähdettiin hakemaan Sukan kadonnutta avanssia.

Vuosi eteenpäin ja avanssi on löytynyt. Syksyn mehtälinnuilla nostot oli aika harvassa ja hajukentissä ja linnun juoksujälellä Sukka on edelleenkin turhan varovainen, mutta jos lintu on piikissä, lähdetään jo melkoisen suurella todennäköisyydellä nostoon.

Ainakin, jos Sanna työstää sopivan lumipallosen ja herättää sillä Sukan seisontatranssistaan.

Pianhan sieltä mettäsaarekkeesta Sukka fasaanin löytääkin ja rykäsee kohti kuusen persauksessa kyhjöttävää kukkoa. Ei ehi kukko liikahtaa ennen koiraa ja jää kopiksi.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA