Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

KAVERINI  oli takavuosina kehunut, kuinka skater-tyyliset viistätysperhot olivat tuoneet hänelle hienoja tuloksia haastavissa oloissa. Itselläni ei ollut yhtään skateria rasiassa, koska en ollut koskaan sisäistänyt, että pintaperholla viistätettäisiin.

Olin silloin pintaperhohommissa hyvin perinteisen koulukunnan kasvatti. Perho heitettiin alavirran puolelta ylös ja annettiin valua alas sen uintiin suuremmin kajoamatta ja kas, kyllähän siihen aina harjus poikineen haksahti, joskus taimenkin.

Nyt mieli värähti siihen suuntaan, että olisipa rasiassa skater, jota voisi kokeilla.

KANNOIN  siihen aikaan pientä sidontasettiä mukani siltä varalta, että joen rannalla olisi aikaa sitoa jotain jännää.

Matkasidontasettini oli hyvin riisuttu versio ja siinä oli mukana aivan perustavaraa. Pintaperhohäkilöitä varten mukana oli tasan mustaa kukkoa. Katsoin taivaalle ja totesin, että orastava kesäyö oli valoisa. 

Hoksasin, että musta näkyy vaaleata taivasta vasten erinomaisesti ja sidoin sillä erittäin nopean ja yksinkertaisen skaterin, jonka rungosta tein houkuttelevan ärsyttävän oranssin. Mukana kun oli oranssia hyljettä.

HIEMAN  jännitti nakata perho veteen. Heitin sen yläpuolelta kosken niskan vastakkaiselle puolelle ja annoin sen lähteä viistämään. Kevyeen pinturikoukkuun sidottu perho viisti upeasti pintaa pitkin ja keskellä niskaa siihen ampaisi kookas taimen näyttäen koko valtavan kylkensä.

En ollut varautunut, että ensimmäisellä heitolla ollaan tosipelissä ja tarinan loppu on surkeaa kerrottavaa. Kala ampaisi saman tien kuohuihin, enkä ehtinyt kunnolla perään. 

Hetken päästä kelasin sisään siiman, jonka päässä oli suoraksi oiennut koukku.

PETTYMYKSESTÄ  huolimatta hetki oli kuitenkin mitä ihanin. Mustahäkiläinen skater jäi sen jälkeen rasiaperhoksi ja se on tarjoillut minulle erityisen hienoja harjuksia ja pari kirjolohta eritoten keskikesän vaaleina öinä.

Perho on hävyttömän yksinkertainen sitoa. Niitä tekee kymmenen tunnissa ja niillä pärjää juhannuskesässä pitkälle.

Pettymyksestä huolimatta hetki oli kuitenkin mitä ihanin."

 

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Kaverini oli takavuosina kehunut, kuinka skater-tyyliset viistätysperhot olivat tuoneet hänelle hienoja tuloksia haastavissa oloissa. Itselläni ei ollut yhtään skateria rasiassa, koska en ollut koskaan sisäistänyt, että pintaperholla viistätettäisiin.

Olin silloin pintaperhohommissa hyvin perinteisen koulukunnan kasvatti. Perho heitettiin alavirran puolelta ylös ja annettiin valua alas sen uintiin suuremmin kajoamatta ja kas, kyllähän siihen aina harjus poikineen haksahti, joskus taimenkin.

Nyt mieli värähti siihen suuntaan, että olisipa rasiassa skater, jota voisi kokeilla.

Kannoin siihen aikaan pientä sidontasettiä mukana siltä varalta, että joen rannalla olisi aikaa sitoa jotain jännää.

Matkasidontasettini oli hyvin riisuttu versio ja siinä oli mukana aivan perustavaraa. Pintaperhohäkilöitä varten mukana oli tasan mustaa kukkoa. Katsoin taivaalle ja totesin, että orastava kesäyö oli valoisa. Hoksasin, että musta näkyy vaaleata taivasta vasten erinomaisesti ja sidoin sillä erittäin nopean ja yksinkertaisen skaterin, jonka rungosta tein houkuttelevan ärsyttävän oranssin. Mukana kun oli oranssia hyljettä.

Hieman jännitti nakata perho veteen. Heitin sen yläpuolelta kosken niskan vastakkaiselle puolelle ja annoin sen lähteä viistämään. Kevyeen pinturikoukkuun sidottu perho viisti upeasti pintaa pitkin ja keskellä niskaa siihen ampaisi kookas taimen näyttäen koko valtavan kylkensä.

En ollut varautunut, että ensimmäisellä heitolla ollaan tosipelissä ja tarinan loppu on surkeaa kerrottavaa. Kala ampaisi saman tien kuohuihin, enkä ehtinyt kunnolla perään. Hetken päästä kelasin sisään siiman, jonka päässä oli suoraksi oiennut koukku.

Pettymyksestä huolimatta hetki oli kuitenkin mitä ihanin. Mustahäkiläinen skater jäi sen jälkeen rasiaperhoksi ja se on tarjoillut minulle erityisen hienoja harjuksia ja pari kirjolohta eritoten keskikesän vaaleina öinä.

Perho on hävyttömän yksinkertainen sitoa. Niitä tekee kymmenen tunnissa ja niillä pärjää juhannuskesässä pitkälle.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA