Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

HOMMA  luonnistuu hyvin myös noutajalta, ainakaan Armia ei hidastanut olla rotunsa ainoa tai edes ensikertalainen. Se tuntuu olevan loputtoman innostunut yhteisestä tekemisestä, mikä tekee harrastamisen sen kanssa helpoksi.

Perjantai-iltana pakkasmittari kipusi melkein kolmeenkymmeneen asteeseen ja kirkkaassa säässä ihasteltiin revontulia järven päällä. Lauantaiaamu ei valjennut juurikaan lauhempana.

Aurinko sen sijaan paistoi koko viikonlopun saaden suuret hanget hohkaamaan.  Armia ei kova pakkanen tai lumen määrä häirinnyt, mutta päivän aikana oli silti järkevää kierrättää koiria.

Pyynti toteutettiin kahdessa osassa, aamu– ja iltapäivällä, välissä pidettiin ruokailutauko, jonka aikana myös pääsi itsekin hengähtämään ja lämmittelemään. Yhtä koirakkoa kohti ampujia oli useampia, kaksi tai kolme.

Armille lintujen etsiminen ja ylösajaminen on tuttua. Se hakee noin haulikonkantaman mitalta ja pysähtyy, kun saa linnun ilmaan. Fasaanit olivat sille uutta, mutta ensimmäisten tilanteiden jälkeen oli selvää mitä ollaan tällä kertaa etsimässä. 

Seisoja antaa metsästäjälle enemmän aikaa valmistautua, noutajan kanssa ase pitää olla valmiina sillä se nostaa linnun samantien ilmaan.

Jahdissa käytettiin tarhattuja lintuja, jotka oli viety maastoon etukäteen. Lintuja oli paljon ja tilanteita syntyi useampia. Onnistumiset ovat myös koiralle tärkeitä, näin saadaan varmuutta jatkaa eteenpäin.

Vaikka noutajan pääasiallinen työsarka on noutaminen on tällainen jahtimuoto varsin mieluisaa ja hauskaa.  

Helmikuussa lauhempia kelejä saatiin odotella tovi kuten myös pilkkikauden avausta.

Odotus kuitenkin palkittiin ja Kortteisen tekojärven jäälle päästiin koko viikonlopuksi nauttimaan auringonpaisteesta ja muutoinkin loistavasta ulkoilusäästä.

Ahven oli huonolla syönnillä eikä sille tuntunut kelpaavan mikään pystypilkeistä tai morreista. Saalis ei siis päätä huimannut, mutta se ei ole aina pääasia.

Koirat kulkevat pilkilläkin mukana. Jäällä on lääniä juoksennella ja uteliaina ne vartovat vierellä josko nousisi saalista. Tällä kertaa turhan toiveikkaina.


LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

HOMMA  luonnistuu hyvin myös noutajalta, ainakaan Armia ei hidastanut olla rotunsa ainoa tai edes ensikertalainen. Se tuntuu olevan loputtoman innostunut yhteisestä tekemisestä, se tekee harrastamisen sen kanssa helpoksi.

Perjantai-iltana pakkasmittari kipusi melkein kolmeenkymmeneen asteeseen ja kirkkaassa säässä ihasteltiin revontulia järven päällä. Lauantaiaamu ei valjennut juurikaan lauhempana.

Aurinko sen sijaan paistoi koko viikonlopun saaden suuret hanget hohkaamaan.  Armia ei kova pakkanen tai lumen määrä häirinnyt, mutta päivän aikana oli silti järkevää kierrättää koiria.

Pyynti toteutettiin kahdessa osassa, aamu– ja iltapäivällä, välissä pidettiin ruokailutauko, jonka aikana myös pääsi itsekin hengähtämään ja lämmittelemään. Yhtä koirakkoa kohti ampujia oli useampia, kaksi tai kolme.

Armille lintujen etsiminen ja ylösajaminen on tuttua. Se hakee noin haulikonkantaman mitalta ja pysähtyy, kun saa linnun ilmaan. Fasaanit olivat sille uutta, mutta ensimmäisten tilanteiden jälkeen oli selvää mitä ollaan tällä kertaa etsimässä. 

Seisoja antaa metsästäjälle enemmän aikaa valmistautua, noutajan kanssa ase pitää olla valmiina sillä se nostaa linnun samantien ilmaan.

Jahdissa käytettiin tarhattuja lintuja, jotka oli viety maastoon etukäteen. Lintuja oli paljon ja tilanteita syntyi useampia. Onnistumiset ovat myös koiralle tärkeitä, näin saadaan varmuutta jatkaa eteenpäin.

Vaikka noutajan pääasiallinen työsarka on noutaminen on tällainen jahtimuoto varsin mieluisaa ja hauskaa.  

Helmikuussa lauhempia kelejä saatiin odotella tovi kuten myös pilkkikauden avausta.

Odotus kuitenkin palkittiin ja Kortteisen tekojärven jäälle päästiin koko viikonlopuksi nauttimaan auringonpaisteesta ja muutoinkin loistavasta ulkoilusäästä.

Ahven oli huonolla syönnillä eikä sille tuntunut kelpaavan mikään pystypilkeistä tai morreista. Saalis ei siis päätä huimannut, mutta se ei ole aina pääasia.

Koirat kulkevat pilkilläkin mukana. Jäällä on lääniä juoksennella ja uteliaina ne vartovat vierellä josko nousisi saalista. Tällä kertaa turhan toiveikkaina.