Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

Päivä kalassa

Saimme kevyen luokan haspelivehkeet  ja opas suositteli poppereita siiman päähän. Minulla oli jonkinlainen viehevalikoima mukana, pääasiassa vaappuja, mutta oppaalta löytyi popperit kummallekin.

 Ja sitten vain popsuttelemaan ja odottamaan ensimmäistä tärppiä. Sitä ei kauan tarvinnut odotella: muutama heitto ja vesi räjähti tuhansiin pisaroihin. 

Ja siitä alkoi mieletön tykitys läpi päivän. Kun kuvasimme videota, kolme peräkkäistä heittoa antoi kalan minulle. Ja samalla sivussa Joonas väsytteli omaa kalaansa. Ja sitä rataa mentiin tunti tunnilta.

Tuntui että kalat ottivat koko ajan. Aivan pieniä taukoja oli jossain välissä päivää, mutta kovin montaa tyhjää heittoa ei tarvinnut tehdä. Ja mitä pitemmälle helteinen päivä eteni, sitä ahneemmin kalat iskivät kiinni. Eli oppaan neuvo oli oikea: ”Kun vesi lämpiää, kalat aktivoituvat.” Ja varsinkin isommat aktivoituivat, sillä saimme punnittua iltapäivän aikana useita kympin luokkaa olevia kaloja.

MERKILLEPANTAVAA  oli, että kun vieheen sai lentämään riittävän pitkälle keskellä olevan penkan taakse, tärppi tuli heti syvänteen päällä. Jos siitä ei tullut, niin penkan rannan puolen oleva syvänne tarjosi rysäyksen.

Kalantulo antoi virtaa heittää aina uudelleen, vaikka kyljet ja käsivarret huusivat jo hoosiannaa.  Pelkän ranteen ja käsivarren varassa kun kalojen väsyttäminen oli, se alkoi iltapäivästä tosissaan tuntua.

Barramundi on huima taistelija, joka syö lihaa ja kalaa. On siis petokala ja melkoisen ahmatin maineessa. Tuntuukin, että barralla on aina nälkä.

HELPPOAHAN  kalastus Bangkokissa on. Helpompaa kuin heinänteko.

Bung Sam Ran -järvellä odotettiin vain että kala syö syötin ja tarttuu koukkuun.

Kohteen parasta antia on se, että kun isot kalat tarttuvat, ne eivät todellakaan tule helposti kuvattaviksi. Jokainen syöttiä nypläävä kala ei kuitenkaan tartu koukkuun, joten kalastukseen tulee jonkin verran vaikeusastetta.

Tarvittaessa opas hoitaa kaiken muun paitsi kalan väsyttämisen, kun se on tarttunut.

BSR -järvi onkin passeli paikka leppoisaa kalastusta ja isoja kaloja etsivälle.

BARRAMUNDI POND  vaatii kalastajalta paljon enemmän. Siellä nimittäin heitetään ja heitetään. Ja väsytetään. Tyhjiä heittoja ei kauheasti tarvitse tehdä ja kalansaanti on siellä helpompaa kuin Bung Sam Ran –järvellä.

Taistelut kalojen kanssa ovat lyhyempiä kuin Bung Sam Ran -järvellä, mutta ne ovat tiukkaa vääntöä kevyillä haspelivälineillä. Ja jatkuva tiukka vääntäminen käy käsivarsiin ja ranteisiin.

Rasitusta voi toki säädellä heittojen määrällä. Jos tuntuu, että kalaa tulee liikaa, voi aina mennä hetkeksi istumaan virvokkeiden ääreen varjon alle.

Barramundi Pond sopii todellista aktiivikalastusta ihannoivalle.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


Päivä kalassa

Saimme kevyen luokan haspelivehkeet  ja opas suositteli poppereita siiman päähän. Minulla oli jonkinlainen viehevalikoima mukana, pääasiassa vaappuja, mutta oppaalta löytyi popperit kummallekin.

 Ja sitten vain popsuttelemaan ja odottamaan ensimmäistä tärppiä. Sitä ei kauan tarvinnut odotella: muutama heitto ja vesi räjähti tuhansiin pisaroihin. 

Ja siitä alkoi mieletön tykitys läpi päivän. Kun kuvasimme videota, kolme peräkkäistä heittoa antoi kalan minulle. Ja samalla sivussa Joonas väsytteli omaa kalaansa. Ja sitä rataa mentiin tunti tunnilta.

Tuntui että kalat ottivat koko ajan. Aivan pieniä taukoja oli jossain välissä päivää, mutta kovin montaa tyhjää heittoa ei tarvinnut tehdä. Ja mitä pitemmälle helteinen päivä eteni, sitä ahneemmin kalat iskivät kiinni. Eli oppaan neuvo oli oikea: ”Kun vesi lämpiää, kalat aktivoituvat.” Ja varsinkin isommat aktivoituivat, sillä saimme punnittua iltapäivän aikana useita kympin luokkaa olevia kaloja.

MERKILLEPANTAVAA  oli, että kun vieheen sai lentämään riittävän pitkälle keskellä olevan penkan taakse, tärppi tuli heti syvänteen päällä. Jos siitä ei tullut, niin penkan rannan puolen oleva syvänne tarjosi rysäyksen.

Kalantulo antoi virtaa heittää aina uudelleen, vaikka kyljet ja käsivarret huusivat jo hoosiannaa.  Pelkän ranteen ja käsivarren varassa kun kalojen väsyttäminen oli, se alkoi iltapäivästä tosissaan tuntua.

Barramundi on huima taistelija, joka syö lihaa ja kalaa. On siis petokala ja melkoisen ahmatin maineessa. Tuntuukin, että barralla on aina nälkä.

HELPPOAHAN  kalastus Bangkokissa on. Helpompaa kuin heinänteko.

Bung Sam Ran -järvellä odotettiin vain että kala syö syötin ja tarttuu koukkuun.

Kohteen parasta antia on se, että kun isot kalat tarttuvat, ne eivät todellakaan tule helposti kuvattaviksi. Jokainen syöttiä nypläävä kala ei kuitenkaan tartu koukkuun, joten kalastukseen tulee jonkin verran vaikeusastetta.

Tarvittaessa opas hoitaa kaiken muun paitsi kalan väsyttämisen, kun se on tarttunut.

BSR -järvi onkin passeli paikka leppoisaa kalastusta ja isoja kaloja etsivälle.

BARRAMUNDI POND  vaatii kalastajalta paljon enemmän. Siellä nimittäin heitetään ja heitetään. Ja väsytetään. Tyhjiä heittoja ei kauheasti tarvitse tehdä ja kalansaanti on siellä helpompaa kuin Bung Sam Ran –järvellä.

Taistelut kalojen kanssa ovat lyhyempiä kuin Bung Sam Ran -järvellä, mutta ne ovat tiukkaa vääntöä kevyillä haspelivälineillä. Ja jatkuva tiukka vääntäminen käy käsivarsiin ja ranteisiin.

Rasitusta voi toki säädellä heittojen määrällä. Jos tuntuu, että kalaa tulee liikaa, voi aina mennä hetkeksi istumaan virvokkeiden ääreen varjon alle.

Barramundi Pond sopii todellista aktiivikalastusta ihannoivalle.