Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

Barramundi Pond

Ruuhkassa reilu tunti - johonkin suuntaan - sijaitsee iso kalankasvatusalue, jossa on peltoalueille kaivettu kymmenittäin ellei sadoittain kala-altaita. Niissä kasvatetaan kirjoahvenia ja barramundia.

Thaimaan väkirikas kansa tarvitsee ruokaa eikä meri pysty tuottamaan enää sellaisia määriä kalaa, minkä ihmiset söisivät. Siksi nopeasti kasvavaa kalaa, kuten barramundia, kasvatetaan laajoissa lammikoissa.

Muutamiin lampiin on järjestetty mahdollisuus kalastaa aktiivivälinein tuota isokokoista dynamiittipötköä. Eli täysin poikkeava kalastuspäivä oli tiedossa Bung San Ram -järven meininkiin verrattuna.

Barramundi voi kasvaa jopa 60-kiloiseksi, mutta näissä istutusvesissä kalojen koko vaihtelee muutamasta kilosta runsaaseen kymmeneen kiloon.

Tässä barramundi-kohteessa meille oli järjestetty pöytäryhmä, nojatuolit ja aurinkovarjot. Muuta suojaa ei  porottavalta auringolta ollut, emmekä sellaista kaivanneetkaan. Annoimme värin tulla pintaan ja nautimme lämmöstä, kun samaan aikaan Suomessa ihmiset taapersivat metrisessä hangessa. Se ajatus auttoi kummasti kestämään helteen.

BARRAMUNDI POND  on puhtaasti aktiivikalastuspaikka. Kevyen luokan haspelipaketeilla heitettiin pääosin poppereita ja matalauintisia vaappuja keskelle lampea.

Siimana oli tietenkin kuitusiima ja perukkeena oli pätkä paksua monofiilia. Silti peruke piti vaihtaa jo muutaman kalan jälkeen, sen verran pahasti kalojen suut ja kyljet raapivat siimaa rikki.

Ideana oli poppereilla matkia sammakoita, joita barramundit noissa lammissa luontaisesti syövät.

Heitto keskelle lampea ja vetäisy vavalla. Odotus, uusi vetäisy ja siimaa sisään. Popperi piti saada uimaan kuten sammakko. Ja kun kala otti kiinni, vedenpinnassa räjähti kuin vedenalainen pommi olisi posahtanut. Vastaiskun piti tulla räväkästi että koukut uppoaisivat kalan luiseen leukaan.

 JOKAISELLA  tai ihan joka toisellakaan kerralla vastaisku ei syystä tai toisesta onnistunut. Käytimme kahden päivän aikana 93 kalaa rannalla ja enemmän meiltä pääsi irti tai tärppi jäi räjähtävää posahdukseen.

Uitimme myös vaappuja ja niiden suhteen värillä oli vähemmän merkitystä kuin popperilla. Kunhan vaapussa oli välkkyvät kyljet ja räminää rungossa, niin tärppi oli raju. Ehkä sinihopea ja valkopinkki olivat väreinä hieman muita parempia.

Poppereissa pelasi enemmän keltavihreä ja punakeltainen. Muutamia poppereita sai viskoa vaikka kuinka, eikä mitään, mutta kun vaihtoi väriä, vedenpinta räjähti tuhansiin pisaroihin.

BARRAMUNDI PONDIN  vesi on varsin sameaa, savenväristä. Se varmaan johtuu siitä, että lammet ovat kaivettu savipeltoihin.

Siksi vieheiden piti siis näkyä ja kuulua.

Vastaisku oli kiskaistava räväkästi ja vahvasti. Kun kala sitten tarttui kiinni, se oli melkoisen varmasti heti ilmassa. Ja niitä pomppuja riitti. Suurin osa kaloista irtosikin juuri hypyssä.

Koukut vieheissä joutuvat koville, samoin koukkurenkaat. Aika monesta Suomesta kuskaamastani vaapusta katkesikin koukkuja tai koukkurenkaita.

Jonkun kerran kuitusiima paukahti poikki, vaikka kalojen painot liikkuivat ”vain” 4 – 10 kilon tietämissä. Saimme muutaman yli kymmenkiloisen barramundin. Ja tuommoinen dynamiittipötkö räjähtäessään pistää kalavehkeet lujille.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


Barramundi Pond

Ruuhkassa reilu tunti - johonkin suuntaan - sijaitsee iso kalankasvatusalue, jossa on peltoalueille kaivettu kymmenittäin ellei sadoittain kala-altaita. Niissä kasvatetaan kirjoahvenia ja barramundia.

Thaimaan väkirikas kansa tarvitsee ruokaa eikä meri pysty tuottamaan enää sellaisia määriä kalaa, minkä ihmiset söisivät. Siksi nopeasti kasvavaa kalaa, kuten barramundia, kasvatetaan laajoissa lammikoissa.

Muutamiin lampiin on järjestetty mahdollisuus kalastaa aktiivivälinein tuota isokokoista dynamiittipötköä. Eli täysin poikkeava kalastuspäivä oli tiedossa Bung San Ram -järven meininkiin verrattuna.

Barramundi voi kasvaa jopa 60-kiloiseksi, mutta näissä istutusvesissä kalojen koko vaihtelee muutamasta kilosta runsaaseen kymmeneen kiloon.

Tässä barramundi-kohteessa meille oli järjestetty pöytäryhmä, nojatuolit ja aurinkovarjot. Muuta suojaa ei  porottavalta auringolta ollut, emmekä sellaista kaivanneetkaan. Annoimme värin tulla pintaan ja nautimme lämmöstä, kun samaan aikaan Suomessa ihmiset taapersivat metrisessä hangessa. Se ajatus auttoi kummasti kestämään helteen.

BARRAMUNDI POND  on puhtaasti aktiivikalastuspaikka. Kevyen luokan haspelipaketeilla heitettiin pääosin poppereita ja matalauintisia vaappuja keskelle lampea.

Siimana oli tietenkin kuitusiima ja perukkeena oli pätkä paksua monofiilia. Silti peruke piti vaihtaa jo muutaman kalan jälkeen, sen verran pahasti kalojen suut ja kyljet raapivat siimaa rikki.

Ideana oli poppereilla matkia sammakoita, joita barramundit noissa lammissa luontaisesti syövät.

Heitto keskelle lampea ja vetäisy vavalla. Odotus, uusi vetäisy ja siimaa sisään. Popperi piti saada uimaan kuten sammakko. Ja kun kala otti kiinni, vedenpinnassa räjähti kuin vedenalainen pommi olisi posahtanut. Vastaiskun piti tulla räväkästi että koukut uppoaisivat kalan luiseen leukaan.

 JOKAISELLA  tai ihan joka toisellakaan kerralla vastaisku ei syystä tai toisesta onnistunut. Käytimme kahden päivän aikana 93 kalaa rannalla ja enemmän meiltä pääsi irti tai tärppi jäi räjähtävää posahdukseen.

Uitimme myös vaappuja ja niiden suhteen värillä oli vähemmän merkitystä kuin popperilla. Kunhan vaapussa oli välkkyvät kyljet ja räminää rungossa, niin tärppi oli raju. Ehkä sinihopea ja valkopinkki olivat väreinä hieman muita parempia.

Poppereissa pelasi enemmän keltavihreä ja punakeltainen. Muutamia poppereita sai viskoa vaikka kuinka, eikä mitään, mutta kun vaihtoi väriä, vedenpinta räjähti tuhansiin pisaroihin.

BARRAMUNDI PONDIN  vesi on varsin sameaa, savenväristä. Se varmaan johtuu siitä, että lammet ovat kaivettu savipeltoihin.

Siksi vieheiden piti siis näkyä ja kuulua.

Vastaisku oli kiskaistava räväkästi ja vahvasti. Kun kala sitten tarttui kiinni, se oli melkoisen varmasti heti ilmassa. Ja niitä pomppuja riitti. Suurin osa kaloista irtosikin juuri hypyssä.

Koukut vieheissä joutuvat koville, samoin koukkurenkaat. Aika monesta Suomesta kuskaamastani vaapusta katkesikin koukkuja tai koukkurenkaita.

Jonkun kerran kuitusiima paukahti poikki, vaikka kalojen painot liikkuivat ”vain” 4 – 10 kilon tietämissä. Saimme muutaman yli kymmenkiloisen barramundin. Ja tuommoinen dynamiittipötkö räjähtäessään pistää kalavehkeet lujille.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA