Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

BANGKOKIN tunnetuin kalapaikka lienee Bung Sam Ran -järvi. Järven uusi kalastuskeskus on toiminut vuodesta 2017.

Järven pääsaaliskala jättihaimonni voi kasvaa parinsadan kilon painoiseksi. Uudessa keskuksessa on käytetty kuvattavana jo yli satakiloisia kaloja.

Järven rannassa on runsaat parikymmentä kalastusmajaa, joissa on makuutilat, pöydät ja tuolit, jääkaappi ja tuulettimet. Majojen yksi seinä on avoin järvelle ja kalastus tapahtuu mökin terassilta. 

Yhdessä mökissä on yleensä kaksi kalastajaa ja kummallakin on oma virveli käytössään. Lisäksi järven rannoilla on useita katettuja kalastusaitioita, joissa voi kalastaa omatoimisesti.

KALASTUS  tapahtuu syöttionkia käyttäen. Kalalajista riippuen tarjolle laitetaan joko riisisyöttejä tai kalanpalasia. Jättihaimonni on puhtaasti riisinsyöjä, eli sitä kalastetaan isolla mäskipallolla, johon on salakavalasti piilotettu yksihaarakoukku.

Kalan kokoon nähden koukku on erittäin pieni, mutta kun kalat on tarkoitettu vapautettavaksi väsytyksen jälkeen, pieni koukku ei vahingoita kalan napakkaa leukaa liikaa.

Mäskisyöttiin voi ottaa myös jättibarbi, joka sekin voi kasvaa satakiloiseksi. Lisäksi järvessä on muitakin mäskiin ottavia kaloja ja välillä niitäkin tärähtää koukkuun kiinni.

NYRKINKOKOINEN  mäskipallo viskataan mahdollisimman kauas terassista ja koho pitää syöttimöykyn määrätyssä syvyydessä. 

Kun kala tarttuu kiinni, koho sukeltaa säväkästi ja siimaa alkaa kadota terassilla makaavasta virvelistä melkoisella vauhdilla. Siksi haspelikelasta on muistettava jättää sanka auki, muuten koko laite sujahtaa melkoisen hätäseen järveen.

Mäskiä kuluu päivän aikana helposti 30 kiloa, sillä joka heitto ei todellakaan tuo saalista. Isoksi kalaksi jättihaimonni osaa nyppiä syöttiä herkästi. Kohosta näkee hyvin, kuinka kalat riipivät mäskiä suihinsa.

VASTAISKU  on osattava räväyttää juuri oikeaan aikaan. Sitä varten paikalla on opas, joka osaa kertoa milloin vastaisku tehdään. Opas myös tekee mäskin, syötittää koukut ja heittää syötin pyytämään.

Saa nuo puuhat itsekin tehdä, jos tahtoo värkätä. Olenkin usein itse rakentanut koko setin ja heittänyt syötin pyyntiin. Näin olen päässyt osallistumaan kalastuksen kaikkiin vaiheisiin - väsytyksen lisäksi.

Kun jättihaimonni sitten tarttuu koukkuun, siimaa viedään melkoisella viuhinalla pitkin ja poikin järveä. Sen verran voin sanoa, että kyljet ovat kipeinä päivän jälkeen ja jämäkkä hieronta on poikaa.

Tiukasti vääntämällä kalat lopulta tulevat terassin eteen, mutta peli ei ole vielä voitettu. Painavat möllit vääntävät ja kääntävät koko massallaan ja huikea lopputaistelu kruunaa koko tärpin.

 Kalalle  ei pidä antaa hetkeäkään huilaustaukoa, eikä siten pitkittää kalastajan omaakaan kärsimystä. Nopea ja vahva vääntö kannattaa, sillä kovassa helteessä iso kala imaisee kalastajasta mehut melkoisen nopeasti.

OMA  kalastuspäivämme valkeni hieman tuulisena ja sanoisinko… vähän viileänä. Lämpötila oli heti aamusta sikäläisittäin ”vain” +25 astetta ja pieni tuuli piti tiukasti paidat päällämme. Tuuli vaikutti myös kalastukseen, sillä kelluvat syötit kulkivat varsin nopeasti myötätuuleen ja opas sai koko ajan kelata syöttejä sisään, rakentaa uudet mäskipallot ja heitellä syöttejä pyyntiin.

Onneksi tuuli ei pahemmin haitannut kalojen aktiivisuutta, vaikka viileän yön jälkeen vesikin oli jäähtynyt joitain asteita. Jättihaimonni on lämpöä rakastava kala ja aktivoituu kun vesi on riittävän lämmintä.

Kai vesi kuitenkin oli tarpeeksi lämmintä, sillä kaverini Joonas pääsi varsin pian tositoimiin. Päivä alkoi kivasti pienehköllä kalalla, mutta päivän aikana kalat alkoivat kasvaa mukavasti kokoa. Tuntui että aamupäivästä syötteihin iskivät sellaiset 20-30 kilon pienokaiset ja iltapäivästä sitten astetta isommat.

JOONAKSEN  suurin kala painoi 35 kiloa ja se pisti miehen melkoisen koville. Kun hänen aikaisempi ennätyskalansa oli kotimainen 8 kilon hauki,  ennätykset  paukkuivat jokaisella kalalla.

Kuvaajamme Jaakko pääsi myös väsyttämään ennätyskalansa, joten kolmikkomme reissu onnistui todella hyvin.

Päivän suurimmaksi kalaksi jäi väsyttelemäni, noin 40 kilon jättihaimonni. Naapurimökin kalastajat kiskoivat laiturille vähintään 60 kiloisen, ellei isommankin. Semmoista mekin olimme toivoneet, mutta eipäs ollut tuurit kohdallaan meidän mökissä.

Pääsimme kuitenkin vääntämään kuvattavaksi 12 kalaa, joista yksi oli jättibarbi, sellainen kymppikilon yksilö. Siimakatkotuksia tuli muutamia ja samoin karanneita, joten loppuun 20 kalatapahtumaa oli päivän saldo.


LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

Kalastus tapahtuu mökin terassilta."


"

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


BANGKOKIN tunnetuin kalapaikka lienee Bung Sam Ran -järvi. Järven uusi kalastuskeskus on toiminut vuodesta 2017.

Järven pääsaaliskala jättihaimonni voi kasvaa parinsadan kilon painoiseksi. Uudessa keskuksessa on käytetty kuvattavana jo yli satakiloisia kaloja.

Järven rannassa on runsaat parikymmentä kalastusmajaa, joissa on makuutilat, pöydät ja tuolit, jääkaappi ja tuulettimet. Majojen yksi seinä on avoin järvelle ja kalastus tapahtuu mökin terassilta. 

Yhdessä mökissä on yleensä kaksi kalastajaa ja kummallakin on oma virveli käytössään. Lisäksi järven rannoilla on useita katettuja kalastusaitioita, joissa voi kalastaa omatoimisesti.

KALASTUS  tapahtuu syöttionkia käyttäen. Kalalajista riippuen tarjolle laitetaan joko riisisyöttejä tai kalanpalasia. Jättihaimonni on puhtaasti riisinsyöjä, eli sitä kalastetaan isolla mäskipallolla, johon on salakavalasti piilotettu yksihaarakoukku.

Kalan kokoon nähden koukku on erittäin pieni, mutta kun kalat on tarkoitettu vapautettavaksi väsytyksen jälkeen, pieni koukku ei vahingoita kalan napakkaa leukaa liikaa.

Mäskisyöttiin voi ottaa myös jättibarbi, joka sekin voi kasvaa satakiloiseksi. Lisäksi järvessä on muitakin mäskiin ottavia kaloja ja välillä niitäkin tärähtää koukkuun kiinni.

NYRKINKOKOINEN  mäskipallo viskataan mahdollisimman kauas terassista ja koho pitää syöttimöykyn määrätyssä syvyydessä. 

Kun kala tarttuu kiinni, koho sukeltaa säväkästi ja siimaa alkaa kadota terassilla makaavasta virvelistä melkoisella vauhdilla. Siksi haspelikelasta on muistettava jättää sanka auki, muuten koko laite sujahtaa melkoisen hätäseen järveen.

Mäskiä kuluu päivän aikana helposti 30 kiloa, sillä joka heitto ei todellakaan tuo saalista. Isoksi kalaksi jättihaimonni osaa nyppiä syöttiä herkästi. Kohosta näkee hyvin, kuinka kalat riipivät mäskiä suihinsa.

VASTAISKU  on osattava räväyttää juuri oikeaan aikaan. Sitä varten paikalla on opas, joka osaa kertoa milloin vastaisku tehdään. Opas myös tekee mäskin, syötittää koukut ja heittää syötin pyytämään.

Saa nuo puuhat itsekin tehdä, jos tahtoo värkätä. Olenkin usein itse rakentanut koko setin ja heittänyt syötin pyyntiin. Näin olen päässyt osallistumaan kalastuksen kaikkiin vaiheisiin - väsytyksen lisäksi.

Kun jättihaimonni sitten tarttuu koukkuun, siimaa viedään melkoisella viuhinalla pitkin ja poikin järveä. Sen verran voin sanoa, että kyljet ovat kipeinä päivän jälkeen ja jämäkkä hieronta on poikaa.

Tiukasti vääntämällä kalat lopulta tulevat terassin eteen, mutta peli ei ole vielä voitettu. Painavat möllit vääntävät ja kääntävät koko massallaan ja huikea lopputaistelu kruunaa koko tärpin.

 Kalalle  ei pidä antaa hetkeäkään huilaustaukoa, eikä siten pitkittää kalastajan omaakaan kärsimystä. Nopea ja vahva vääntö kannattaa, sillä kovassa helteessä iso kala imaisee kalastajasta mehut melkoisen nopeasti.

OMA  kalastuspäivämme valkeni hieman tuulisena ja sanoisinko… vähän viileänä. Lämpötila oli heti aamusta sikäläisittäin ”vain” +25 astetta ja pieni tuuli piti tiukasti paidat päällämme. Tuuli vaikutti myös kalastukseen, sillä kelluvat syötit kulkivat varsin nopeasti myötätuuleen ja opas sai koko ajan kelata syöttejä sisään, rakentaa uudet mäskipallot ja heitellä syöttejä pyyntiin.

Onneksi tuuli ei pahemmin haitannut kalojen aktiivisuutta, vaikka viileän yön jälkeen vesikin oli jäähtynyt joitain asteita. Jättihaimonni on lämpöä rakastava kala ja aktivoituu kun vesi on riittävän lämmintä.

Kai vesi kuitenkin oli tarpeeksi lämmintä, sillä kaverini Joonas pääsi varsin pian tositoimiin. Päivä alkoi kivasti pienehköllä kalalla, mutta päivän aikana kalat alkoivat kasvaa mukavasti kokoa. Tuntui että aamupäivästä syötteihin iskivät sellaiset 20-30 kilon pienokaiset ja iltapäivästä sitten astetta isommat.

JOONAKSEN  suurin kala painoi 35 kiloa ja se pisti miehen melkoisen koville. Kun hänen aikaisempi ennätyskalansa oli kotimainen 8 kilon hauki,  ennätykset  paukkuivat jokaisella kalalla.

Kuvaajamme Jaakko pääsi myös väsyttämään ennätyskalansa, joten kolmikkomme reissu onnistui todella hyvin.

Päivän suurimmaksi kalaksi jäi väsyttelemäni, noin 40 kilon jättihaimonni. Naapurimökin kalastajat kiskoivat laiturille vähintään 60 kiloisen, ellei isommankin. Semmoista mekin olimme toivoneet, mutta eipäs ollut tuurit kohdallaan meidän mökissä.

Pääsimme kuitenkin vääntämään kuvattavaksi 12 kalaa, joista yksi oli jättibarbi, sellainen kymppikilon yksilö. Siimakatkotuksia tuli muutamia ja samoin karanneita, joten loppuun 20 kalatapahtumaa oli päivän saldo.


JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA