Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

PERJANTAIN  ohjelmassamme oli kevyt ”välipäivä”: kolmevuotiaan Tupu- jäniskoiran juoksutus meren tuntumassa alueella, jossa on vaihtelevasti peltoa ja metsää. Ja paljon lunta.

Tämäkin rusakkojahti oli tavattoman helppo. Päästimme innokkaan koiran töihin ja kävelimme tietä pitkin vähän matkan päähän odottelemaan, mitä tuleman pitää.

Matkaan sännänneellä koiralla oli – aivan odotetusti – haastetta syvässä lumessa piileskelevien ja rusakoiden kanssa.

KOIRA  piti hangessa vimmattua vauhtia ja kovaa ääntä, mutta rusakkoja ei meinannut löytyä.

Mutta noin 15 minuutin työskentelyn jälkeen koira pääsi ajamaan rusakkoa, josta se oli saanut vainun.

Pikajahdin kruunasi se, että koira ajoi vain muutaman minuutin työn tuloksena – aivan niin kuin pitikin – rusakon isäntänsä hollille. Eikä isäntä missannut paikkaa, kun sellainen kohdalle tarjoiltiin.

NO  nyt! Reissun ensimmäinen rusakko saatiin eräksi!

Se riittikin tällä kertaa. Mies ja koira saivat yhteisen palkinnon, jota parempaa ei olekaan. Koiran ja isännän tai emännän yhteistyön ja onnistumisen seuraaminen on aina sykähdyttävää, liikuttavaakin.

Seuraavalla kerralla Tupu on taas entistä taitavampi.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

PERJANTAIN ohjelmassamme oli kevyt ”välipäivä”: kolmevuotiaan Tupu- jäniskoiran juoksutus meren tuntumassa alueella, jossa on vaihtelevasti peltoa ja metsää. Ja paljon lunta.

Tämäkin rusakkojahti oli tavattoman helppo. Päästimme innokkaan koiran töihin ja kävelimme tietä pitkin vähän matkan päähän odottelemaan, mitä tuleman pitää.

Matkaan sännänneellä koiralla oli – aivan odotetusti – haastetta syvässä lumessa piileskelevien ja rusakoiden kanssa.

Koira piti hangessa vimmattua vauhtia ja kovaa ääntä, mutta rusakkoja ei meinannut löytyä.

Mutta noin 15 minuutin työskentelyn jälkeen koira pääsi ajamaan rusakkoa, josta se oli saanut vainun.

Pikajahdin kruunasi se, että koira ajoi vain muutaman minuutin työn tuloksena – aivan niin kuin pitikin – rusakon isäntänsä hollille. Eikä isäntä missannut paikkaa, kun sellainen kohdalle tarjoiltiin.

No nyt! Reissun ensimmäinen rusakko saatiin eräksi!

Se riittikin tällä kertaa. Mies ja koira saivat yhteisen palkinnon, jota parempaa ei olekaan. Koiran ja isännän tai emännän yhteistyön ja onnistumisen seuraaminen on aina sykähdyttävää, liikuttavaakin.

Seuraavalla kerralla Tupu on taas entistä taitavampi.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA