Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

ENNEN  savustuspönttöä tein kuitenkin yhden rituaalin, nimittäin pyhän syönnöstutkimuksen.

Olin saanut kalan vaalealla särkikalaa jäljittelevällä streamerilla, joten odotin hyväkuntoisen järvitaimenen vatsan pullottavan pikkukalaa, mutta olin yllätyksekseni täysin väärässä.

Yhtään pikkukalaa ei ollut kalan vatsassa, vaan se oli täynnä vihertävän tummaa massaa, josta erottui muutamia sulamattomia ja kookkaita, tummanvihreitä öpöjä, joita en heti alkuun tunnistanut.

KAVERI  tuli soitettuna paikalle ja hetken äimistelyn ja koon perusteella päättelimme, että niiden täytyy olla sudenkorennon toukkia.

Kaverimme taimen oli ennen koskeen nousua hotkinut vatsansa täyteen sudenkorennon toukkia.

Kala oli erinomaisen hyvässä kunnossa ja maistui täydelliselle valkoviinin kanssa.

SUDENKORENTO  jäi kummittelemaan mieleeni. En sen kesänä aikana sitonut niitä yhtään, vaan luotin jo aiemmin hyviksi havaitsemiini perhoihin ja sinä kesänä saalista tuli ihan kohtuullisen hyvin.

Syksyn muututtua talveksi päätin kuitenkin koeponnistaa mieleni virkistämiseksi muutaman version ulkomuistista sudenkorennon toukkaa edes jollakin tavalla jäljitteleviksi perhoiksi. Tein useita erilaisia materiaalikokeiluja, jotka sitten pistin kovaan testiin heti kevään tullessa.

Ja ihme sekä kumma. Niistä yksi versio paljastui erinomaisen toimivaksi erityisesti alkukauden vesissä. Jostakin syystä käytin niitä pelkästään toukokuun lopussa ja kesäkuun aivan alkuaikoina, ehkä juuri johtuen tämän yhden taimenen rotuyksilön vatsan sisällöstä, mutta en toisaalta näe mitään järjellistä syytä, miksei sitä voisi käyttää läpi kesän.

Sudenkorennot kuoriutuvat minun käsitykseni mukaan alkukesästä ja ovat omalla tavallaan kesän merkkejä, mutta ne viettävät lajista riippuen kuitenkin useita vuosia toukkavaiheessa.

TOIMIVIN  versio oli hyvin yksinkertainen. Rakensin sen isoon nymfikoukkuun ja käytin sekä rungon että pyrstön materiaalina oliivia marabuhaikaraa. Perhossa voi käyttää mielestäni myös pientä streamer-koukkua. Tärkeää on, että perho on kookas ja raskas.

Marabun eloisa rakenne on ilmeisesti erityisen houkutteleva nälkäisen taimenen ja harjuksen silmiin. Painoa ja hahmoa perholle löysin palloketjusta, joka ilmeisen hyvin mallintaa toukan isoa pääosastoa. 

Siis pihdit kouraan ja vaimolle hyvä mieli katkomalla wc:n lavuaarin tulpan ketju. Kaupasta saa toki palloketjua ihan hyllytavarana, joten jos haluaa säilyttää välit kumppaniin, se on suositeltavin vaihtoehto.

HUOMASIN  jo alkuvaiheessa, että kesäkuun alussa syöntikiimansa löytäneet kookkaat harjukset olivat taimenten lisäksi persoja sille. Se on ollut sinänsä hassu perho, että pienemmät harjukset eivät ole osoittaneet juuri mitään mielenkiintoa sitä kohtaan. Tässä voi olla kyse myös sattumuksesta, liian suurta tiedettä tästä ei kannata rakentaa.

Tämä perho on hyvä vaihtoehto, jos haluaa rikkoa sen kaavan, että alkukaudesta uittaa pelkästään kookkaita streamereita.

Sudenkorento jäi kummittelemaan mieleeni."

 

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Ennen savustuspönttöä tein kuitenkin yhden rituaalin, nimittäin pyhän syönnöstutkimuksen.

Olin saanut kalan vaalealla särkikalaa jäljittelevällä streamerilla, joten odotin hyväkuntoisen järvitaimenen vatsan pullottavan pikkukalaa, mutta olin yllätyksekseni täysin väärässä.

Yhtään pikkukalaa ei ollut kalan vatsassa, vaan se oli täynnä vihertävän tummaa massaa, josta erottui muutamia sulamattomia ja kookkaita, tummanvihreitä öpöjä, joita en heti alkuun tunnistanut.

Kaveri tuli soitettuna paikalle ja hetken äimistelyn ja koon perusteella päättelimme, että niiden täytyy olla sudenkorennon toukkia.

Kaverimme taimen oli ennen koskeen nousua hotkinut vatsansa täyteen sudenkorennon toukkia.

Kala oli erinomaisen hyvässä kunnossa ja maistui täydelliselle valkoviinin kanssa.

Sudenkorento jäi kummittelemaan mieleeni. En sen kesänä aikana sitonut niitä yhtään, vaan luotin jo aiemmin hyviksi havaitsemiini perhoihin ja sinä kesänä saalista tuli ihan kohtuullisen hyvin.

Syksyn muututtua talveksi päätin kuitenkin koeponnistaa mieleni virkistämiseksi muutaman version ulkomuistista sudenkorennon toukkaa edes jollakin tavalla jäljitteleviksi perhoiksi. Tein useita erilaisia materiaalikokeiluja, jotka sitten pistin kovaan testiin heti kevään tullessa.

Ja ihme sekä kumma. Niistä yksi versio paljastui erinomaisen toimivaksi erityisesti alkukauden vesissä. Jostakin syystä käytin niitä pelkästään toukokuun lopussa ja kesäkuun aivan alkuaikoina, ehkä juuri johtuen tämän yhden taimenen rotuyksilön vatsan sisällöstä, mutta en toisaalta näe mitään järjellistä syytä, miksei sitä voisi käyttää läpi kesän.

Sudenkorennot kuoriutuvat minun käsitykseni mukaan alkukesästä ja ovat omalla tavallaan kesän merkkejä, mutta ne viettävät lajista riippuen kuitenkin useita vuosia toukkavaiheessa.

Toimivin versio oli hyvin yksinkertainen. Rakensin sen isoon nymfikoukkuun ja käytin sekä rungon että pyrstön materiaalina oliivia marabuhaikaraa. Perhossa voi käyttää mielestäni myös pientä streamer-koukkua. Tärkeää on, että perho on kookas ja raskas.

Marabun eloisa rakenne on ilmeisesti erityisen houkutteleva nälkäisen taimenen ja harjuksen silmiin. Painoa ja hahmoa perholle löysin palloketjusta, joka ilmeisen hyvin mallintaa toukan isoa pääosastoa. Siis pihdit kouraan ja vaimolle hyvä mieli katkomalla wc:n lavuaarin tulpan ketju. Kaupasta saa toki palloketjua ihan hyllytavarana, joten jos haluaa säilyttää välit kumppaniin, se on suositeltavin vaihtoehto.

Huomasin jo alkuvaiheessa, että kesäkuun alussa syöntikiimansa löytäneet kookkaat harjukset olivat taimenten lisäksi persoja sille. Se on ollut sinänsä hassu perho, että pienemmät harjukset eivät ole osoittaneet juuri mitään mielenkiintoa sitä kohtaan. Tässä voi olla kyse myös sattumuksesta, liian suurta tiedettä tästä ei kannata rakentaa.

Tämä perho on hyvä vaihtoehto, jos haluaa rikkoa sen kaavan, että alkukaudesta uittaa pelkästään kookkaita streamereita.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA