Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

METSÄSSÄ  on lunta vajaat puoli metriä. Meren jäällä sitä on vaihtelevasti 10-20 senttiä. Pakkasta on rapsakat 20 astetta. Aloitetaan koeajo.

Miehemme vetää jalkaansa talvisaappaat ja kumartuu kiinnittämään Cresent Moonit niihin. Parin jämerän remmin kiristäminen ja lukitseminen onnistuu todella helposti, muutamassa sekunnissa. Kiinnitys on yksinkertainen ja luja, se pitää lumikengän kuin liimattuna saappaan pohjaan.

Ensiaskeleet auratulla pihalla saavat miehemme hymyilemään. Joustavat lumikengät eivät tunnu jalassa juuri miltään, kävely sujuu niiden kanssa kuin kengillä konsanaan. Pohjan kuviointi takaa yhdessä nastojen kanssa sen, että lumikenkä takertuu lumeen kuin takiainen. Mutta pihassa ei lumikenkiä tarvita.

LÄHDEMME  ensin meren jäälle. Sinne johtavat hankeen poljetut vanhat jäljet, jotka ovat pakkasessa kovettuneet. Arvelemme, että kuvaajan pitäisi voida kävellä niitä pitkin niin, että hänen tavanomaiset kenkänsä eivät uppoa lumeen.

Testimiehemme kävelee jälkijanassa edellä ja aivan yhtä vaivattomasti kuin pihassa.

Kuvaajan kengät kantavat välillä, välillä eivät. Uprahdukset eivät ole kymmentä senttiä syvempiä, mutta miehen kulku on horjuvaa - ja pidemmän päälle raskasta. Jäälle ehtinyt koeajaja joutuu odottamaan, että kuvaajakin pääsee sinne.

CRESENT  Moonien idea alkaa valjeta meille.

Jäällä korkaamattoman lumen pinnassa on paikoin kovettunut kerros, josta tavanomainen kenkä painuu läpi. Koeajajamme etenee jäällä sinne tänne kuin juna, kuvaaja ei. Ero on Cresent Moonien eduksi ratkaiseva.

Koajajamme pistää jäällä juoksuksin. Sekin sujuu saranoimattomilla lumikengillä vallan vauhdikkaasti - ja kompuroimatta. ”Perinteisissä lumikengissä kävelyvauhti olisi selvästi verkkaisempi kuin näillä. Ja juoksemien tavanomaisilla lumikengillä… siitä ei tule mitään.”

Olemme jo paljon viisaampia.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

CRESENT MOON  EVA ALL-FOAM

Metsässä on lunta vajaat puoli metriä. Meren jäällä sitä on vaihtelevasti 10-20 senttiä. Pakkasta on rapsakat 20 astetta. Aloitetaan koeajo.

Miehemme vetää jalkaansa talvisaappaat ja kumartuu kiinnittämään Cresent Moonit niihin. Parin jämerän remmin kiristäminen ja lukitseminen onnistuu todella helposti, muutamassa sekunnissa. Kiinnitys on yksinkertainen ja luja, se pitää lumikengän kuin liimattuna saappaan pohjaan.

Ensiaskeleet auratulla pihalla saavat miehemme hymyilemään. Joustavat lumikengät eivät tunnu jalassa juuri miltään, kävely sujuu niiden kanssa kuin kengillä konsanaan. Pohjan kuviointi takaa yhdessä nastojen kanssa sen, että lumikenkä takertuu lumeen kuin takiainen. Mutta pihassa ei lumikenkiä tarvita.

Lähdemme ensin meren jäälle. Sinne johtavat hankeen poljetut vanhat jäljet, jotka ovat pakkasessa kovettuneet. Arvelemme, että kuvaajan pitäisi voida kävellä niitä pitkin niin, että hänen tavanomaiset kenkänsä eivät uppoa lumeen.

Testimiehemme kävelee jälkijanassa edellä ja aivan yhtä vaivattomasti kuin pihassa.

Kuvaajan kengät kantavat välillä, välillä eivät. Uprahdukset eivät ole kymmentä senttiä syvempiä, mutta miehen kulku on horjuvaa - ja pidemmän päälle raskasta. Jäälle ehtinyt koeajaja joutuu odottamaan, että kuvaajakin pääsee sinne.

Cresent Moonien idea alkaa valjeta meille.

Jäällä korkaamattoman lumen pinnassa on paikoin kovettunut kerros, josta tavanomainen kenkä painuu läpi. Koeajajamme etenee jäällä sinne tänne kuin juna, kuvaaja ei. Ero on Cresent Moonien eduksi ratkaiseva.

Koajajamme pistää jäällä juoksuksin. Sekin sujuu saranoimattomilla lumikengillä vallan vauhdikkaasti - ja kompuroimatta. ”Perinteisissä lumikengissä kävelyvauhti olisi selvästi verkkaisempi kuin näillä. Ja juoksemien tavanomaisilla lumikengillä… siitä ei tule mitään.”

Olemme jo paljon viisaampia.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA