Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

METSÄSTYKSEN on määrä päättyä kolmelta, juuri ennen kuin tulee pimeää. Varttia vaille kolme saan vielä viimeisen mahdollisuuden. Hitaasti ja aivan kaikessa rauhassa metsäkaurisvuohi kävelee minua kohti. Päivän viimeisen laukauksen jälkeen sekin on maassa.

Istun tornissa hiljaa ja mykistyneenä. Kun torvi törähtää jahdin päättymisen merkiksi kokoan tavarani ja kapuan alas tornista.

Ehdin hetken keräillä saalistani kokoon, kun kuulen minua hakemaan saapuvan auton lähestyvän. Auto pysähtyy lyhyen matkan päähän ja sen kuljettaja hyppää ulos. Olen siinä vaiheessa saanut kerättyä kolme villisikaa pieneen kasaan.

Kuljettaja rientää onnittelemaan minua hienosta saaliista ja yrittää viedä minut autolle, kun huonolla saksallani selvitän, että noiden lisäksi olisi vielä kolme villisikaa…

Haemme vielä nekin. Kuljettaja vaikuttaa yllättyneeltä, kun viittilöin hänelle vielä kruunupäätä, joka makaa hieman kauempana.

Se, että saaliina oli vielä kolme metsäkauristakin, tuntui olevan hänelle jo liikaa.

Kymmenen kaadettua eläintä viiden tunnin metsästyksestä on järjettömän iso luku, joten ymmärrän – ja jaan - hänen hämmästyksensä.

KUN myöhemmin kokoonnumme jahdin päätösjuhlaa, 146 saaliseläintä on aseteltu eteemme maahan. Illalla istun saksalaisten ystävieni kanssa majatalossa.

”Meidän on huomenna varmistettava, että saat huonomman passipaikan”, yksi heistä sanoo hymyillen.

”Emme voi olla erityisen tyytyväisiä siitä, että tänne saapuu yksi ruotsalainen näyttämään meille, miten homma hoidetaan”, toinen jatkaa nauraen.

Minulle on aivan yhdentekevää, millaisen passipaikan saan huomenna. Päättymässä oleva metsästyspäivä on ollut niin hieno, että en koskaan unohda sitä enkä piittaa siitä, kuinka huono huomisesta tulisi.

 Harvassa ovat ne metsästyspäivät, jolloin kaikki onnistuu niin maagisella tavalla kuin tänään.

Kymmenen kaadettua eläintä viiden tunnin metsästyksestä..."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

METSÄSTYKSEN on määrä päättyä kolmelta, juuri ennen kuin tulee pimeää. Varttia vaille kolme saan vielä viimeisen mahdollisuuden. Hitaasti ja aivan kaikessa rauhassa metsäkaurisvuohi kävelee minua kohti. Päivän viimeisen laukauksen jälkeen sekin on maassa.

Istun tornissa hiljaa ja mykistyneenä. Kun torvi törähtää jahdin päättymisen merkiksi kokoan tavarani ja kapuan alas tornista.

Ehdin hetken keräillä saalistani kokoon, kun kuulen minua hakemaan saapuvan auton lähestyvän. Auto pysähtyy lyhyen matkan päähän ja sen kuljettaja hyppää ulos. Olen siinä vaiheessa saanut kerättyä kolme villisikaa pieneen kasaan.

Kuljettaja rientää onnittelemaan minua hienosta saaliista ja yrittää viedä minut autolle, kun huonolla saksallani selvitän, että noiden lisäksi olisi vielä kolme villisikaa…

Haemme vielä nekin. Kuljettaja vaikuttaa yllättyneeltä, kun viittilöin hänelle vielä kruunupäätä, joka makaa hieman kauempana.

Se, että saaliina oli vielä kolme metsäkauristakin, tuntui olevan hänelle jo liikaa.

Kymmenen kaadettua eläintä viiden tunnin metsästyksestä on järjettömän iso luku, joten ymmärrän – ja jaan - hänen hämmästyksensä.

KUN myöhemmin kokoonnumme jahdin päätösjuhlaa, 146 saaliseläintä on aseteltu eteemme maahan. Illalla istun saksalaisten ystävieni kanssa majatalossa.

”Meidän on huomenna varmistettava, että saat huonomman passipaikan”, yksi heistä sanoo hymyillen.

”Emme voi olla erityisen tyytyväisiä siitä, että tänne saapuu yksi ruotsalainen näyttämään meille, miten homma hoidetaan”, toinen jatkaa nauraen.

Minulle on aivan yhdentekevää, millaisen passipaikan saan huomenna. Päättymässä oleva metsästyspäivä on ollut niin hieno, että en koskaan unohda sitä eikä piittaa siitä, kuinka huono huomisesta tulisi.

 Harvassa ovat ne metsästyspäivät, jolloin kaikki onnistuu niin maagisella tavalla kuin tänään.