Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

SIEMAILEN  kahvia, joka ei edes ehtinyt jäähtyä. Lataan samalla Blaserini, koska pelottavassa tornissa yksin istuvalle miehelle siitä tulee varmempi olo…

Matkan päästä kuulen koirien ääniä ja hajanaisia laukauksia, mutta minun tontillani on rauhallista.

Kello 12 aikaan täytän jälleen mukini kahvilla ja otan esiin voileivän, jonka valmistin mukaani aamiaisbuffetista.

Pian metsästä kuuluu jälleen kahinaa, nyt oikealta puolelta. Siirrän voileipäni syrjään, kun metsästä tulee esille kruunupäinen saksanhirvilehmä noin 70 metrin päässä tornista.

 Otan tuen esiin, asettelen aseeni sille ja lähetän matkaan luodin. Saksanhirvi saa osuman ja kaatuu niille sijoilleen.

Puolen tunnin kuluttua samanlainen näytelmä toistuu, mutta tällä kertaa pääosassa on villisika.

Kello on vasta yksi ja tornini alla on nurin neljä villisikaa, kaksi metsäkaurista ja yksi kruunupää! Se on jo melkoinen tungos ja tajuan, että metsästysaikaa on jäljellä vielä kaksi tuntia.

SYÖN voileipääni ja kuuntelen. Säädän aktiivisten kuulosuojainten ääntä voimakkaammalle. Takanani metsässä on selvästikin taas jotakin.

Käännyn varovasti ympäri, mutta en ole tarpeeksi tarkkaavainen. Blaser osuu torniin vähintäänkin kuuluvasti kolahtaen. Silloin hommaan tulee vauhtia.

Vähän isompi villisika juoksee metsästä tornini alapuolelle ja jatkaa matkaansa metsäaukiolla. Nostan aseeni, tähtään ja painan liipaisinta. Osumasta huolimatta villisika jatkaa matkaansa metsään. Kuulen kuitenkin, miten se tipahtaa ja pian metsä on taas hiljainen.

Takana on kolme tuntia metsästystä ja olin kaatanut kahdeksan saaliseläintä. Onko tämä tottakaan?

OLEN ollut usein mukana ajojahdeissa ja erityisesti Puolassa, jossa saaliina on ollut pieniä ja vikkeliä villisikoja. Mietin, että tämän päiväinen jahti on aivan toisenlainen ja kaikin puolin suorastaan ällistyttävä kokemus.

Puolen tunnin päästä toiminta alkaa jälleen uudelleen.

Pienet ja terhakat terrierit tekevät työnsä jahdatessaan jälleen villisikaa. Kaadan vielä senkin aukiolle yhdellä laukauksessa. Koirienohjaaja noutaa tyynesti koirat pois villisian luota.

Kuulen, miten se putoaa ja pian metsä on taas hiljainen."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

SIEMAILEN kahvia, joka edes ehtinyt jäähtyä. Lataan samalla Blaserini, koska pelottavassa tornissa yksin istuvalle miehelle siitä tulee varmempi olo…

Matkan päästä kuulen koirien ääniä ja hajanaisia laukauksia, mutta minun tontillani on rauhallista.

Kello 12 aikaan täytän jälleen mukini kahvilla ja otan esiin voileivän, jonka valmistin mukaani aamiaisbuffetista.

Pian metsästä kuuluu jälleen kahinaa, nyt oikealta puolelta. Siirrän voileipäni syrjään, kun metsästä tulee esille kruunupäinen saksanhirvilehmä noin 70 metrin päässä tornista.

 Otan tuen esiin, asettelen aseeni sille ja lähetän matkaan luodin. Saksanhirvi saa osuman ja kaatuu niille sijoilleen.

Puolen tunnin kuluttua samanlainen näytelmä toistuu, mutta tällä kertaa pääosassa on villisika.

Kello on vasta yksi ja tornini alla on nurin neljä villisikaa, kaksi metsäkaurista ja yksi kruunupää! Se on jo melkoinen tungos ja tajuan, että metsästysaikaa on jäljellä vielä kaksi tuntia.

SYÖN voileipääni ja kuuntelen. Säädän aktiivisten kuulosuojainten ääntä voimakkaammalle. Takanani metsässä on selvästikin taas jotakin.

Käännyn varovasti ympäri, mutta en ole tarpeeksi tarkkaavainen. Blaser osuu torniin vähintäänkin kuuluvasti kolahtaen. Silloin hommaan tulee vauhtia.

Vähän isompi villisika juoksee metsästä tornini alapuolelle ja jatkaa matkaansa metsäaukiolla. Nostan aseeni, tähtään ja painan liipaisinta. Osumasta huolimatta villisika jatkaa matkaansa metsään. Kuulen kuitenkin, miten tipahtaa ja pian metsä on taas hiljainen.

Takana on kolme tuntia metsästystä ja oli kaatanut kahdeksan saaliseläintä. Onko tämä tottakaan?

OLEN ollut usein mukana ajojahdeissa ja erityisesti Puolassa, jossa saaliina on ollut pieniä ja vikkeliä villisikoja. Mietin, että tämän päiväinen jahti on aivan toisenlainen ja kaikin puolin suorastaan ällistyttävä kokemus.

Puolen tunnin päästä toiminta alkaa jälleen uudelleen.

Pienet ja terhakat terrierit tekevät työnsä jahdatessaan jälleen villisikaa. Kaadan vielä senkin aukiolle yhdellä laukauksessa. Koirienohjaaja noutaa tyynesti koirat pois villisian luota.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA