Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

MEILLE  tammikuun puoliväli on perinteinen aika aloittaa uuden vuoden vapakalastuskausi. Niinpä haimme kellarista paksuimmat talvivaatteemme ja tallustelimme Oulun kuuluisan Merikosken virran reunaan. Sydäntalven kalastusklassikko julistettiin alkaneeksi, kun laskimme vieheemme jään alle ja keskityimme odottamaan rivakkaa riuhtaisua.

Merikosken päävirta ei jäädy koskaan, mutta Kuusisaaren kärjen suojassa on jäätä – ja vanhastaan tunnettu madeapaja. Syystä tai toisesta mereltä kudulle vaeltavat mateet kokoontuvat vuosikymmenestä toiseen juuri siihen suiston kohtaan sukuaan jatkamaan.

Iltakahdeksalta jäällä näkyi kymmenkunta tummaa möykkyä. Möykyt olivat avannoilla kykkiviä tai istuvia kokeneita mademiehiä, jotka olivat hekin sonnustautuneet paksuimpiin haalareihinsa.

Haalarit olivat tarpeen, vaikka olosuhteet olivat vuodenaikaan nähden lempeät: pakkasta oli ”vain” seitsemisen astetta eikä tuulikaan purevasti puhkunut. 

TIESIMME  kokemuksesta, että madeapajamme on hyinen paikka lempeälläkin kelillä. Lempeys on suhteellista. Luvassa olisi nytkin luihin ja ytimiin hiipivää vilua, joka on onkimisen jännityksen hinta.

 Olimme kuulleet, että mateen pyynnin alkukausi on tällä kertaa sujunut hiljaisissa merkeissä. Kalaa oli tullut vain muutama malliksi, vaikka yrittäjiä oli ollut tavanomaiseen tapaan. Edellisvuonna tähän aikaan kaloja oli saatu enemmän.

Seurueemme opas Jaakko Erkinaro tuntee Merikosken mateiden kujeet, sillä hän on pyytänyt niitä koko ikänsä, ensin isänsä kanssa ja sittemmin omien poikiensa kanssa. 

Erkinaro on myös Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori, jonka erikoisalaa muun muassa vaelluskalat ovat. Olemme jo ajat sitten oppineet, että kun kaloista on kyse, miehen asiantuntemukseen on helppo luottaa.

Erkinaro on käynyt edellisviikonloppuna tiedusteluretkellä kohteessamme 26-vuotiaan poikansa Artun kanssa. Tuolloin he saivat mateen mieheen ja kalat kuuluivat kauden ensimmäisten joukkoon Merikosken vesiltä.

Jaakko Erkinaro tuntee Merikosken mateiden kujeet."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

MEILLE  tammikuun puoliväli on perinteinen aika aloittaa uuden vuoden vapakalastuskausi. Niinpä haimme kellarista paksuimmat talvivaatteemme ja tallustelimme Oulun kuuluisan Merikosken virran reunaan. Sydäntalven kalastusklassikko julistettiin alkaneeksi, kun laskimme vieheemme jään alle ja keskityimme odottamaan rivakkaa riuhtaisua.

Merikosken päävirta ei jäädy koskaan, mutta Kuusisaaren kärjen suojassa on jäätä – ja vanhastaan tunnettu madeapaja. Syystä tai toisesta mereltä kudulle vaeltavat mateet kokoontuvat vuosikymmenestä toiseen juuri siihen suiston kohtaan sukuaan jatkamaan.

Iltakahdeksalta jäällä näkyi kymmenkunta tummaa möykkyä. Möykyt olivat avannoilla kykkiviä tai istuvia kokeneita mademiehiä, jotka olivat hekin sonnustautuneet paksuimpiin haalareihinsa.

Haalarit olivat tarpeen, vaikka olosuhteet olivat vuodenaikaan nähden lempeät: pakkasta oli ”vain” seitsemisen astetta eikä tuulikaan purevasti puhkunut. 


TIESIMME  kokemuksesta, että madeapajamme on hyinen paikka lempeälläkin kelillä. Lempeys on suhteellista. Luvassa olisi nytkin luihin ja ytimiin hiipivää vilua, joka on onkimisen jännityksen hinta.

 Olimme kuulleet, että mateen pyynnin alkukausi on tällä kertaa sujunut hiljaisissa merkeissä. Kalaa oli tullut vain muutama malliksi, vaikka yrittäjiä oli ollut tavanomaiseen tapaan. Edellisvuonna tähän aikaan kaloja oli saatu enemmän.

Seurueemme opas Jaakko Erkinaro tuntee Merikosken mateiden kujeet, sillä hän on pyytänyt niitä koko ikänsä, ensin isänsä kanssa ja sittemmin omien poikiensa kanssa. 

Erkinaro on myös Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori, jonka erikoisalaa muun muassa vaelluskalat ovat. Olemme jo ajat sitten oppineet, että kun kaloista on kyse, miehen asiantuntemukseen on helppo luottaa.

Erkinaro on käynyt edellisviikonloppuna tiedusteluretkellä kohteessamme 26-vuotiaan poikansa Artun kanssa. Tuolloin he saivat mateen mieheen ja kalat kuuluivat kauden ensimmäisten joukkoon Merikosken vesiltä.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA