Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

TAPASIN Franzlin viime huhtikuussa metsästysmatkalla Venäjällä. Franzl on oikea vuoristossa metsästävän miehen perikuva. 59 ikävuodestaan huolimatta hän on rautaisen kovassa kunnossa ja pystyy katkaisemaan ranteenvahvuisen puunrungon känsäisillä käsillään.

Hänen kasvonsa ovat vuoristoilman ahavoimat ja hän huokuu miellyttävää rauhaa. Lapsesta lähtien hän on asunut vuoristossa satoja vuosia vanhassa maalaistalossa, jota hän rakastaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

METSÄSTÄJINÄ olimme heti samalla aaltopituudella enkä ollut uskoa korviani, kun hän kutsui minut metsästämään omille metsästysmailleen. ”Kesällä se on liian helppoa, mutta talvella gemssin metsästäminen on paljon hauskempaa”, hän sanoi, kun sovimme ajankohdaksi joulukuun.

Kotiseudullani Pohjois-Saksassa ei ole vuoristoa eikä rannikolla juuri joudu nousemaan ylös eikä laskeutumaan alas rinnettä. Siksi aloin pyöräilemään ja lenkkeilemään kuntoilumielessä.

Älkää ymmärtäkö minua väärin. Teinivuosieni jälkeen olen harrastanut paljon liikuntaa ja pidän itseäni kohtuullisen hyväkuntoisena, en vain halunnut lähteä matkaan surkeassa kunnossa ja raihnaisena.

SAAVUTTUANI Itävaltaan sain pian haltuuni kiväärin, jonka oli valinnut mukaani tälle matkalle. Aikaa oli niukasti kiikaritähtäimen asennukseen ja aseen kohdistamiseen. Oli päättänyt ostaa .308win kaliiperisen Merkel Helixin ja siihen mukaan Steriner Ranger 4-6x56 -kiikaritähtäimen.

Koeampumisessa tuli kiire ja olin tyytyväinen, kun sain ilman suurempia korjauksia heti ammuttua 100 metristä napakymppiiin. Hyvä alku!

Vuoristossa ei voi etukäteen ei voi tietää, kuinka pitkän matkan päähän joutuu ampumaan. Siksi olin iloinen, että minulla oli käytössäni etäisyysmittari ja ballistinen torni.

JATKOIN siis matkaani hyvin varustettuna entisellä paloautolla, joka on muunneltu metsästyskäyttöön. Sekin oli uutta minulle. Olin toki möyrinyt isolla maastokuorma-autollani mudassa paljon pitempiä matkoja kuin tien päällä, mutta näiden paksujen renkaiden alla ei ollut vielä koskaan aikaisemmin ollut lunta.

Heti ohitettuani Itävallan rajan alkoi tupruttamaan lunta. Bettyksi nimeämäni auto ei kuitenkaan säikkynyt liukasta maantietä ja pääsinkin keskiyöllä Alpeille. Oli korkea aika päästä nukkumaan ennen aamun metsästystä.

RULLAAMALLA

LISÄÄ JUTTUA

Bettyksi nimeämäni auto ei kuitenkaan säikkynyt liukasta maantietä."


"

TAPASIN Franzlin viime huhtikuussa metsästysmatkalla Venäjällä. Franzl on oikea vuoristossa metsästävän miehen perikuva. 59 ikävuodestaan huolimatta hän on rautaisen kovassa kunnossa ja pystyy katkaisemaan ranteenvahvuisen puunrungon känsäisillä käsillään.

Hänen kasvonsa ovat vuoristoilman ahavoimat ja hän huokuu miellyttävää rauhaa. Lapsesta lähtien hän on asunut vuoristossa satoja vuosia vanhassa maalaistalossa, jota hän rakastaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

METSÄSTÄJINÄ olimme heti samalla aaltopituudella enkä ollut uskoa korviani, kun hän kutsui minut metsästämään omille metsästysmailleen. ”Kesällä se on liian helppoa, mutta talvella gemssin metsästäminen on paljon hauskempaa”, hän sanoi, kun sovimme ajankohdaksi joulukuun.

Kotiseudullani Pohjois-Saksassa ei ole vuoristoa eikä rannikolla juuri joudu nousemaan ylös eikä laskeutumaan alas rinnettä. Siksi aloin pyöräilemään ja lenkkeilemään kuntoilumielessä.

Älkää ymmärtäkö minua väärin. Teinivuosieni jälkeen olen harrastanut paljon liikuntaa ja pidän itseäni kohtuullisen hyväkuntoisena, en vain halunnut lähteä matkaan surkeassa kunnossa ja raihnaisena.

SAAVUTTUANI Itävaltaan sain pian haltuuni kiväärin, jonka oli valinnut mukaani tälle matkalle. Aikaa oli niukasti kiikaritähtäimen asennukseen ja aseen kohdistamiseen. Oli päättänyt ostaa .308win kaliiperisen Merkel Helixin ja siihen mukaan Steriner Ranger 4-6x56 -kiikaritähtäimen.

Koeampumisessa tuli kiire ja olin tyytyväinen, kun sain ilman suurempia korjauksia heti ammuttua 100 metristä napakymppiiin. Hyvä alku!

Vuoristossa ei voi etukäteen ei voi tietää, kuinka pitkän matkan päähän joutuu ampumaan. Siksi olin iloinen, että minulla oli käytössäni etäisyysmittari ja ballistinen torni.

JATKOIN siis matkaani hyvin varustettuna entisellä paloautolla, joka on muunneltu metsästyskäyttöön. Sekin oli uutta minulle. Olin toki möyrinyt isolla maastokuorma-autollani mudassa paljon pitempiä matkoja kuin tien päällä, mutta näiden paksujen renkaiden alla ei ollut vielä koskaan aikaisemmin ollut lunta.

Heti ohitettuani Itävallan rajan alkoi tupruttamaan lunta. Bettyksi nimeämäni auto ei kuitenkaan säikkynyt liukasta maantietä ja pääsinkin keskiyöllä Alpeille. Oli korkea aika päästä nukkumaan ennen aamun metsästystä.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA