Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

MYÖS RULLAT, siimat, takki, housut, kengät ja perhot ovat kotonani näkösällä, tai ainakin käsien ulottuvilla aina ja helposti. Itse asiassa olen levitellyt niitä sinne tänne pitkin taloa, jotta niitä voi nyt kaihoisana hypistellä ja saada niistä jonkinlaista lohtua.

Ja olenhan tietenkin sosiaalisessa mediassa kaiken maailman perhoyhteisöjen seuraaja. Niinpä tietokoneeni suoltaa silmilleni perhokalastusta aamusta iltaan. Kesäiset koskikohtaukset ja toinen toistaan upeammat  kalastuskuvat lämmittävät mieltäni - ja samalla masentavat minua, koska tuo ilo on nyt ulottumattomissani.

NÄIDEN hajanaisten mietteiden jälkeen en enää luule tai arvele, että ajattelen perhokalastusta joka päivä. Olen asiasta varma. 

Ajattelen sitä monta kertaa päivässä. Olen auttamattomasti ja pysyvästi koukussa perho-ongintaan ja nyt: onneton sydäntalven vanki.

NO, PIAN räystäät alkavat liristä. Tiedän kokemuksesta, että sitten mieleni viirkistyy. Lirisevä vesi on pitkän talven jälkeen kuin joen solinaa korvissani. Ja noista pikkuliruistahan ne joetkin alkunsa saavat!

Kyllä tämä tästä.

Enää viisi kuukautta ja pääsen siimoja oikomaan. Uskottelen itselleni että ne kuluvat yhdessä hujauksessa. 

En voi muuta.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

MYÖS RULLAT, siimat, takki, housut, kengät ja perhot ovat kotonani näkösällä, tai ainakin käsien ulottuvilla aina ja helposti. Itse asiassa olen levitellyt niitä sinne tänne pitkin taloa, jotta niitä voi nyt kaihoisana hypistellä ja saada niistä jonkinlaista lohtua.

Ja olenhan tietenkin sosiaalisessa mediassa kaiken maailman perhoyhteisöjen seuraaja. Niinpä tietokoneeni suoltaa silmilleni perhokalastusta aamusta iltaan. Kesäiset koskikohtaukset ja toinen toistaan upeammat  kalastuskuvat lämmittävät mieltäni - ja samalla masentavat minua, koska tuo ilo on nyt ulottumattomissani.

NÄIDEN hajanaisten mietteiden jälkeen en enää luule tai arvele, että ajattelen perhokalastusta joka päivä. Olen asiasta varma. 

Ajattelen sitä monta kertaa päivässä. Olen auttamattomasti ja pysyvästi koukussa perho-ongintaan ja nyt: onneton sydäntalven vanki.

NO, PIAN räystäät alkavat liristä. Tiedän kokemuksesta, että sitten mieleni virkistyy. Lirisevä vesi on pitkän talven jälkeen kuin joen solinaa korvissani. Ja noista pikkuliruistahan ne joetkin alkunsa saavat!

Kyllä tämä tästä.

Enää viisi kuukautta ja pääsen siimoja oikomaan. Uskottelen itselleni että ne kuluvat yhdessä hujauksessa. 

En voi muuta.