Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

KUULOSTAA omiinkin korviini koomiselta mutta luulen, että ajattelen näinä synkkinä aikoina perhokalastusta joka päivä. En ole asiasta kirjaa pitänyt, mutta arvelen, että niin se luultavasti on.

Olen illanvirkku ja huono nukahtamaan. Kun muu perhe menee nukkumaan, odottelen unta katselemalla perhokalastusvideoita.

Tykkään heittää. Voin  ihastella  videoilla esiintyvien vapataiteilijoiden  taiturimaisia sivalluksia aamun tunneille.  Mielikuvaharjoittelen sitten samoja liikeratoja ja rytmiä - ensi kesää varten. Ja siihen on sietämättömän pitkä aika.

Tai sitten selailen netistä uusia varusteita, joita en tarvitse enkä aio tai voisikaan ostaa. Takkeja katselen, reppuja, vapoja, keloja – kamppeita kyllä riittää  haaveiltavaksi monen moneksi talvi-illaksi.

KUN PAINAN pääni tyynyyn, muistelen, kuinka heitin Pomperon Repparfjodrelvan Gammenin virtaan, pystykallion alle. Näen, kuinka se kelluu kauniisti pystyssä ja pomppii vilkkaasti virran aalloilla. Näen senkin, kuinka kaunis, kirkas lohi nousee syvyyksistä rauhallisesti ja itsevarmasti sitä tavoittelemaan - ja haukkaa ohi. Muistan kuinka sydämeni jyskytti, kun heitin perhon uudestaan samaan paikkaan.

Tiesin nyt, että kala on siinä ja toivoin, että se nousee perhoon uudestaan. Toisella heitolla se nousi uudestaan, ja tarttui.

Sain kalan ylös. Se painoi 4,6 kiloa. Mutta en minä kalan saamista, saati tappamista nukkumaan mennessäni muistele. Muistelen sitä upeaa kauniin kesäpäivän hetkeä Norjassa, kun kala nousi perhoani tavoittelemaan ja tarttui siihen.

MITÄ TUOKIN tarkoittaa? En ole asiaa ikinä miettinyt, mutta luultavasti minusta parasta perhokalastuksessa on se, kun olen valinnut oikean perhon ja onnistunut vielä uittamaankin sitä niin, että se kelpaa kalalle.

Väsyttäminenkin on tietenkin hienoa: reilu kamppailu, jossa kala voi ja saakin voittaa. Kunhan ei sentään joka kerta voita.

Kauniin kalan tappamisesta en tykkää yhtään, vaikka se joskus asiaan kuuluukin, eikä tappamisessa ole mitään ihmeellistä tai tuomittavaa.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Odottelen unta katselemalla perhokalastusvideoita."


"

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


KUULOSTAA omiinkin korviini koomiselta mutta luulen, että ajattelen näinä synkkinä aikoina perhokalastusta joka päivä. En ole asiasta kirjaa pitänyt, mutta arvelen, että niin se luultavasti on.

Olen illanvirkku ja huono nukahtamaan. Kun muu perhe menee nukkumaan, odottelen unta katselemalla perhokalastusvideoita.

Tykkään heittää. Voin  ihastella  videoilla esiintyvien vapataiteilijoiden  taiturimaisia sivalluksia aamun tunneille.  Mielikuvaharjoittelen sitten samoja liikeratoja ja rytmiä - ensi kesää varten. Ja siihen on sietämättömän pitkä aika.

Tai sitten selailen netistä uusia varusteita, joita en tarvitse enkä aio tai voisikaan ostaa. Takkeja katselen, reppuja, vapoja, keloja – kamppeita kyllä riittää  haaveiltavaksi monen moneksi talvi-illaksi.

KUN PAINAN pääni tyynyyn, muistelen, kuinka heitin Pomperon Repparfjodrelvan Gammenin virtaan, pystykallion alle. Näen, kuinka se kelluu kauniisti pystyssä ja pomppii vilkkaasti virran aalloilla. Näen senkin, kuinka kaunis, kirkas lohi nousee syvyyksistä rauhallisesti ja itsevarmasti sitä tavoittelemaan - ja haukkaa ohi. Muistan kuinka sydämeni jyskytti, kun heitin perhon uudestaan samaan paikkaan.

Tiesin nyt, että kala on siinä ja toivoin, että se nousee perhoon uudestaan. Toisella heitolla se nousi uudestaan, ja tarttui.

Sain kalan ylös. Se painoi 4,6 kiloa. Mutta en minä kalan saamista, saati tappamista nukkumaan mennessäni muistele. Muistelen sitä upeaa kauniin kesäpäivän hetkeä Norjassa, kun kala nousi perhoani tavoittelemaan ja tarttui siihen.

MITÄ TUOKIN tarkoittaa? En ole asiaa ikinä miettinyt, mutta luultavasti minusta parasta perhokalastuksessa on se, kun olen valinnut oikean perhon ja onnistunut vielä uittamaankin sitä niin, että se kelpaa kalalle.

Väsyttäminenkin on tietenkin hienoa: reilu kamppailu, jossa kala voi ja saakin voittaa. Kunhan ei sentään joka kerta voita.

Kauniin kalan tappamisesta en tykkää yhtään, vaikka se joskus asiaan kuuluukin, eikä tappamisessa ole mitään ihmeellistä tai tuomittavaa.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA