Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

HANKIKORRIT alkavat kuoriutua suuremmissa määrin, kun auringonvalon määrä lisääntyy ja lämpötila nousee.

Kuoriutumisen aktiivisuus sijoittuu vuorokauden lämpimimpään aikaa eli yleisimmin iltapäivään. Mikään asia ei kuitenkaan ole absoluuttinen totuus, varsinkaan kun puhutaan perhokalastuksesta. Hankikorreja saattaa kuoriutua myös lähempänä iltaa, joten korritaimenen tai -harjuksen perässä kulkevan kannattaa pitää silmänsä auki ja varata reissuille aikaa ja rutkasti kärsivällisyyttä.

Auringon paistaessa lämpimästi, ilman lämpötilan ollessa plussan puolella ja korkeintaan kevyesti tuuleksivana päivänä hankikorrien kuoriutuminen voi olla todella rajua. Olen itse ollut pari kertaa elämäni aikana sellaiseen aikaan joella, että korreja oli hanget sakeina ja niitä räpisteli veden pinnalla koko ajan.

Kyseisinä päivinä myös taimenet ja harjukset söivät aivan hulluna. Veden pinta täyttyi tuikkirenkaista ja vedestä kuului jopa loiskahtelua, kun jotkin kalat intoutuivat pintomaan ihan kunnolla.

Pitkän talven jälkeen hankikorrien ilmestyminen on kaloille herkkuhetki, kunnon hyönteisbuffet, joka houkuttelee myös paikoitellen hyvin kookkaita taimenia keskittymään lähes yksinomaan pintaravintoon.

Hankikorrikaudelle ominaista on kuitenkin se, että kuoriutumiset saattavat olla hyvin lyhyitä. Hankikorrikalastukseen innostuneelle tämä asettaa haasteen: paikalla pitäisi olla juuri silloin kun tapahtuu.

VUODET EIVÄT ole sisaruksia keskenään, eivätkä hankikorrikaudetkaan ole keskenään samankaltaisia. Joinakin keväinä korrit kuoriutuvat rajuina rypäyksinä, joskus kuoriutuminen jakaantuu pitkälle ajanjaksolle selkeän kuuman kauden puuttuessa kokonaan. Tämän lajin kohdalla kalastaja on säiden armoilla.

Hankikorrikauden aikana kalastajan kannattaa hakeutua jokien rauhallisesti virtaaviin kohtiin, kuten kylmän veden kalastuksessa ylipäänsä. Koskien niskat ja loppuluisut ovat hyviä, samoin mietojen virtojen reunat ja syvänteet, joissa kalat mieluusti talvehtivat.

Hyvän hankikorripinturin ominaisuuksia ovat oikean koon lisäksi se, että se kelluu hyvin ja on oikean kokoinen. Korriaikaan kalat tuntuvat olevan välillä hyvin ranttuja siitä, mitä ne syövät, joten olen pitänyt korripintureiden kokoskaalan hyvin rajattuna.

KÄYTÄNNÖSSÄ sidon hankikorripinturin ohutlankaiseen 10-12-koon koukkuun ja suosin yksinkertaisia sidoksia. Olen itse havainnut hyväksi simppelin mustan pinturin, jonka siipi on tehty cdc-höyhenestä.

Cdc on sopivan ilmava höyhen, joka antaa perhoon utuisen tunnun. Lisäksi se reagoi hienosti tuulenvireeseen, mikä tuo eloa perhoon ja ainakin minun kokemusteni mukaan lisää houkuttavuutta.

Kyseisellä perholla olen saanut suurimman hankikorritaimeneni, joka oli 54 senttiä. Siihen aikaan se oli reilusti mitantäyttävä kala, vaikka nykyisen lainsäädännön mukaan se jää muutaman sentin alamitasta. Hankikorriaikana on kuitenkin mahdollista saada komeita, yli 60-senttisiä taimenia, joten kalaan kannattaa aina lähteä.

Kauniissa kevätsäässä en näe kyllä mitään perustelua jäädä kotiin mököttämään sisätiloihin. Kuppi kuumaa mukaan, lämpimästi vaatetta päälle ja hangelle kököttämään, mikä sen parempaa.

Koskien niskat ja loppuluisut ovat hyviä."

 

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Sää ei ollut huonoin mahdollinen, mutta ei ihan paraskaan, ainakin jos asiaa katsomaan taimenen kevättalvisen pintaperhokalastuksen näkökulmasta. Ilman lämpötila olisi saanut olla korkeampi ja aurinko olisi saanut paistaa hieman heleämmin.

HANKIKORRIT alkavat kuoriutua suuremmissa määrin, kun auringonvalon määrä lisääntyy ja lämpötila nousee.

Kuoriutumisen aktiivisuus sijoittuu vuorokauden lämpimimpään aikaa eli yleisimmin iltapäivään. Mikään asia ei kuitenkaan ole absoluuttinen totuus, varsinkaan kun puhutaan perhokalastuksesta. Hankikorreja saattaa kuoriutua myös lähempänä iltaa, joten korritaimenen tai -harjuksen perässä kulkevan kannattaa pitää silmänsä auki ja varata reissuille aikaa ja rutkasti kärsivällisyyttä.

Auringon paistaessa lämpimästi, ilman lämpötilan ollessa plussan puolella ja korkeintaan kevyesti tuuleksivana päivänä hankikorrien kuoriutuminen voi olla todella rajua. Olen itse ollut pari kertaa elämäni aikana sellaiseen aikaan joella, että korreja oli hanget sakeina ja niitä räpisteli veden pinnalla koko ajan.

Kyseisinä päivinä myös taimenet ja harjukset söivät aivan hulluna. Veden pinta täyttyi tuikkirenkaista ja vedestä kuului jopa loiskahtelua, kun jotkin kalat intoutuivat pintomaan ihan kunnolla.

Pitkän talven jälkeen hankikorrien ilmestyminen on kaloille herkkuhetki, kunnon hyönteisbuffet, joka houkuttelee myös paikoitellen hyvin kookkaita taimenia keskittymään lähes yksinomaan pintaravintoon.

Hankikorrikaudelle ominaista on kuitenkin se, että kuoriutumiset saattavat olla hyvin lyhyitä. Hankikorrikalastukseen innostuneelle tämä asettaa haasteen: paikalla pitäisi olla juuri silloin kun tapahtuu.

VUODET EIVÄT ole sisaruksia keskenään, eivätkä hankikorrikaudetkaan ole keskenään samankaltaisia. Joinakin keväinä korrit kuoriutuvat rajuina rypäyksinä, joskus kuoriutuminen jakaantuu pitkälle ajanjaksolle selkeän kuuman kauden puuttuessa kokonaan. Tämän lajin kohdalla kalastaja on säiden armoilla.

Hankikorrikauden aikana kalastajan kannattaa hakeutua jokien rauhallisesti virtaaviin kohtiin, kuten kylmän veden kalastuksessa ylipäänsä. Koskien niskat ja loppuluisut ovat hyviä, samoin mietojen virtojen reunat ja syvänteet, joissa kalat mieluusti talvehtivat.

Hyvän hankikorripinturin ominaisuuksia ovat oikean koon lisäksi se, että se kelluu hyvin ja on oikean kokoinen. Korriaikaan kalat tuntuvat olevan välillä hyvin ranttuja siitä, mitä ne syövät, joten olen pitänyt korripintureiden kokoskaalan hyvin rajattuna.

KÄYTÄNNÖSSÄ sidon hankikorripinturin ohutlankaiseen 10-12-koon koukkuun ja suosin yksinkertaisia sidoksia. Olen itse havainnut hyväksi simppelin mustan pinturin, jonka siipi on tehty cdc-höyhenestä.

Cdc on sopivan ilmava höyhen, joka antaa perhoon utuisen tunnun. Lisäksi se reagoi hienosti tuulenvireeseen, mikä tuo eloa perhoon ja ainakin minun kokemusteni mukaan lisää houkuttavuutta.

Kyseisellä perholla olen saanut suurimman hankikorritaimeneni, joka oli 54 senttiä. Siihen aikaan se oli reilusti mitantäyttävä kala, vaikka nykyisen lainsäädännön mukaan se jää muutaman sentin alamitasta. Hankikorriaikana on kuitenkin mahdollista saada komeita, yli 60-senttisiä taimenia, joten kalaan kannattaa aina lähteä.

Kauniissa kevätsäässä en näe kyllä mitään perustelua jäädä kotiin mököttämään sisätiloihin. Kuppi kuumaa mukaan, lämpimästi vaatetta päälle ja hangelle kököttämään, mikä sen parempaa.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA