Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

TÄSSÄ on riistasta hyvä lista, jonka kanssa pääsee ainakin alkuun.

  • Kudu, Afrikan harmaa aave. Afrikan mantereen toiseksi suurin antilooppi. Oppaalle voi sanoa haluavansa hyvän troféen, vähintään 55 tuumaa. Hinta on yleensä sama, sillä eläimen koolla ei loppujen lopuksi ole väliä.
  • Seepra. Tätä eläintä on uskomattoman jännittävää jäljittää ja seurata. Myös eläimen trofée ja talja ovat hienoja metsästysmuistoja.
  • Impala. Pieni antilooppi, jonka metsästäminen on jännittää ja yleensä edullista.
  • Hyppyantilooppi. Uskomattoman hieno trofée, sarvet ja talja.
  • Juovagnuu. Köyhän miehen puhveli. Hieno trofée, mutta kannattaa varmistaa että tähtää sonnia.
  • Pahkasika. Eläintä voi metsästää iltaisin ja öisin piilosta. Vaihteluksi voi kokeilla metsästystä Afrikan tähtitaivaan alla.

JOS aikoo mennä niinkin kauas kuin Etelä-Afrikkaan, kannattaa matkasta vähintään seitsemän päivää varata metsästykseen. Matkaan voi liittää pari päivää Johannesburgissa, jossa on paljon nähtävää. Hotelli kannattaa varata hyvästä kaupunginosasta, sillä paikka paikoin kaupungissa on rikollisuutta niin kuin maailman muissakin suurkaupungeissa.

Etukäteen pitää pohtia sitäkin, mitä haluaa kaadetulle riistalle tapahtuva. Millaisen trofén haluaa seinälleen muistoksi matkasta ja miten talja pitää valmistaa.

Suuremman saaliin kaulan ja pään sisältävä trofée on hieno muisto matkasta, mutta sellaisen kustannukset voivat karata käsistä. Parin sellaisen trofén työstäminen ja kuljetus voivat helposti maksaa yhtä paljon kuin koko metsästysmatka.

Sekin pitää muistaa, että troféille pitää järjestää tilaa kotona. Minä teetätin aluksi troféet jokaisesta matkoilla kaatamastani saalisläimistä, mutta viime vuosina pelkkä taljakin on riittänyt. Miksi näin? Siksi, että minulta loppui seinätila kesken.

VAIKKA valmistautuisi kuinka hyvin ja ottaisi asioista etukäteen perusteellisesti selvää, on mahdotonta sanoa Afrikan metsästysmatkan lopullista hintaa. Mutta kun on jo etukäteen hankkinut perusteelliset tiedot hinnoista, niistä neuvotteleminen on helpompaa.

Säästää voi esimerkiksi metsästysleirin tasosta. Monet leireistä ovat kuin viiden tähden hotelleja keskellä erämaata.

Mielestäni majoituksesta on tarpeetonta maksaa mansikoita, kun matkan tarkoitus on kuitenkin ennen kaikkea metsästys.

METSÄSTYS Etelä-Afrikassa ei juuri eroa metsästyksestä Namibiassa. Namibia on ehkä hieman erämaisempi ja hieman enemmän aidompi.

Molemmissa maissa ollaan vieraanvaraisia ja asukkaat ovat erittäin mukavaa väkeä, varsinkin jos heitä kohdellaan hyvin. Jokainen metsästysturisti päättää viime kädessä itse sen, mikä maa päätyy hänen kohteekseen.

Jossakin vaiheessa matkaansa metsästysturisti saa riistan jyvälle. Vaikka opas kannustaa ampumaan, metsästäjä päättää aina itse sen, painaako hän liipasimesta.

Metsästäjä päättää myös sen, liikutaanko maastossa autolla vai edetäänkö jalan. Vaikka monet metsästäjät ampuvat autosta, itse en ole koskaan tehnyt niin.

Maailmalla noudatan niitä samoja metsästyksen periaatteita, joita noudatetaan Pohjoismaissa ja saan sillä tavalla hienoimmat kokemukset.

Etukäteen pitää pohtia sitäkin, mitä haluaa kaadetulle riistalle tapahtuvan."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

TÄSSÄ on riistasta hyvä lista, jonka kanssa pääsee ainakin alkuun.

  • Kudu, Afrikan harmaa aave. Afrikan mantereen toiseksi suurin antilooppi. Oppaalle voi sanoa haluavansa hyvän troféen, vähintään 55 tuumaa. Hinta on yleensä sama, sillä eläimen koolla ei loppujen lopuksi ole väliä.
  • Seepra. Tätä eläintä on uskomattoman jännittävää jäljittää ja seurata. Myös eläimen trofée ja talja ovat hienoja metsästysmuistoja.
  • Impala. Pieni antilooppi, jonka metsästäminen on jännittää ja yleensä edullista.
  • Hyppyantilooppi. Uskomattoman hieno trofée, sarvet ja talja.
  • Juovagnuu. Köyhän miehen puhveli. Hieno trofée, mutta kannattaa varmistaa että tähtää sonnia.
  • Pahkasika. Eläintä voi metsästää iltaisin ja öisin piilosta. Vaihteluksi voi kokeilla metsästystä Afrikan tähtitaivaan alla.

JOS aikoo mennä niinkin kauas kuin Etelä-Afrikkaan, kannattaa matkasta vähintään seitsemän päivää varata metsästykseen. Matkaan voi liittää pari päivää Johannesburgissa, jossa on paljon nähtävää. Hotelli kannattaa varata hyvästä kaupunginosasta, sillä paikka paikoin kaupungissa on rikollisuutta niin kuin maailman muissakin suurkaupungeissa.

Etukäteen pitää pohtia sitäkin, mitä haluaa kaadetulle riistalle tapahtuva. Millaisen trofén haluaa seinälleen muistoksi matkasta ja miten talja pitää valmistaa.

Suuremman saaliin kaulan ja pään sisältävä trofée on hieno muisto matkasta, mutta sellaisen kustannukset voivat karata käsistä. Parin sellaisen trofén työstäminen ja kuljetus voivat helposti maksaa yhtä paljon kuin koko metsästysmatka.

Sekin pitää muistaa, että troféille pitää järjestää tilaa kotona. Minä teetätin aluksi troféet jokaisesta matkoilla kaatamastani saalisläimistä, mutta viime vuosina pelkkä taljakin on riittänyt. Miksi näin? Siksi, että minulta loppui seinätila kesken.

VAIKKA valmistautuisi kuinka hyvin ja ottaisi asioista etukäteen perusteellisesti selvää, on mahdotonta sanoa Afrikan metsästysmatkan lopullista hintaa. Mutta kun on jo etukäteen hankkinut perusteelliset tiedot hinnoista, niistä neuvotteleminen on helpompaa.

Säästää voi esimerkiksi metsästysleirin tasosta. Monet leireistä ovat kuin viiden tähden hotelleja keskellä erämaata.

Mielestäni majoituksesta on tarpeetonta maksaa mansikoita, kun matkan tarkoitus on kuitenkin ennen kaikkea metsästys.

METSÄSTYS Etelä-Afrikassa ei juuri eroa metsästyksestä Namibiassa. Namibia on ehkä hieman erämaisempi ja hieman enemmän aidompi.

Molemmissa maissa ollaan vieraanvaraisia ja asukkaat ovat erittäin mukavaa väkeä, varsinkin jos heitä kohdellaan hyvin. Jokainen metsästysturisti päättää viime kädessä itse sen, mikä maa päätyy hänen kohteekseen.

Jossakin vaiheessa matkaansa metsästysturisti saa riistan jyvälle. Vaikka opas kannustaa ampumaan, metsästäjä päättää aina itse sen, painaako hän liipasimesta.

Metsästäjä päättää myös sen, liikutaanko maastossa autolla vai edetäänkö jalan. Vaikka monet metsästäjät ampuvat autosta, itse en ole koskaan tehnyt niin.

Maailmalla noudatan niitä samoja metsästyksen periaatteita, joita noudatetaan Pohjoismaissa ja saan sillä tavalla hienoimmat kokemukset.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA