Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

VEKSIÄ harmitti tietenkin, ettei käyttövalion titteliä ensimmäiselle syksylle saatu kasaan, mutta tekevä mies keksii jotain tilalle.

”Veksi, nyt lähdetään näyttelyyn. Kajaanissa on KV-näyttely ja sieltä haetaan Caapolle toinen serti”, soitteli Johanna juuri sopivaan aikaan mieli maassa murjottavalla miehelle.

Ja niinhän se serti haettiin ja sitten tulikin Veksille ja Johannalle kiire etsiä seuraavaa näyttelyä, josko sieltä tulisi kolmas serti ja sitä kautta muotovalion arvo.

Laihialla oli sopivasti näyttely ja Caapo oli komeimmillaan vahvassa talvikarvassa. Johanna esitti koiran todella hienosti ja näinhän se kolmas serti näki päivänvalon ja Alpweiden Caaposta tuli Suomen muotovalio 17.2.2018. Kahden vuoden ja kahden päivän ikäisenä.

SYKSY 2017 meni Caapon kanssa todella hienosti, kun Veksi jaksoi tarjota koiralle metsää ja jahtitilanteita. Kaksi kaatoa ja monia mahtavia haukkuja Caapo pääsi esittämään syksyn aikana.

”Pisin haukku kesti Caapolla 21 tuntia eli melkoisesti sitkeyttäkin koiralla piisaa. Tottelevaisuuteen jatkossa kiinnitämme huomiota, eli koira pitäisi saada haukulta pois kutsumalla.”

Varsin useinhan hirvijahdissa koiran kanssa käy niin, että haukussa on niin sanotusti väärä hirvi. Kun lupamäärät vähenevät loppusyksyä kohti, pitäisi koiran osata löytää juurikin sellainen hirvi, jolle kaatolisenssi on vielä voimassa. Jos hirvi onkin väärä, liian sitkeä koira voi pilata koko jahtipäivän.

”Kun Caapon hakulenkki on hieman pystykorvamainen, eli vauhdikas ja se käy isännän luona, sitä on helppo ohjata metsässä. Kun vielä saamme korvat toimimaan isännän kutsuille, silloin jahtipäivä voidaan viedä läpi tehokkaasti ja nopeasti.”

SYKSYLLÄ 2018 Caapoa kokeiltiin karhulle Lestijärvellä ja eihän jämerä poika karhua pelännyt. Ei, vaan haukkui metsän kontioa komiasti tunnin verran. Kaatoa ei saatu, kun haukussa oli karhuemon kahden pennun kanssa.

Hirvijahtiin Caapo pääsi taas Kittilään syyskuun puolivälissä ja upea haukku antoi saaliiksi komean 15- piikkisen hirvisonnin.  Siitä olikin helppo siirtyä etsimään sopivaa hirvikoetta, sillä yhtä ykköstä puuttui kaksoisvalion arvo.

Kittilän jahtiviikonlopun jälkeen löytyi KV -koe eteläisestä Suomesta ja siellä Caapo kummitteli hirveltä 86 pistettä ja puuttunut ykkönen ei enää puuttunut.

CAAPO on tottunut matkustaja, joten tätä kirjoittaessani Veksi soitti ja kertoi heidän olevan matkalla Ruotsiin hirvijahtiin. Uusia urotöitä saadaan siis odotella Alpweiden Caapon meriittilistalle.

”Caapo on ollut mielenkiintoinen kaveri metsässä ja olemme yhdessä kehittyneet hälleforsinkoiran rodunomaisiin temppuihin. Koira on sosiaalinen ja virkeä. Se vaatii paljon sitoutumista ja ei ehkä sovi vain muutaman kerran vuodessa metsässä käyville.”

 ”Mutta kun hälleforsinkoiran kanssa jaksaa harrastaa, se palkitsee. Tahdonkin mainita kiitokset kasvattaja Auli Eskolalle ja handler Johanna Lahtiselle”, päättää Veikko ”Veksi” Uusitalo.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


VEKSIÄ harmitti tietenkin, ettei käyttövalion titteliä ensimmäiselle syksylle saatu kasaan, mutta tekevä mies keksii jotain tilalle.

”Veksi, nyt lähdetään näyttelyyn. Kajaanissa on KV-näyttely ja sieltä haetaan Caapolle toinen serti”, soitteli Johanna juuri sopivaan aikaan mieli maassa murjottavalla miehelle.

Ja niinhän se serti haettiin ja sitten tulikin Veksille ja Johannalle kiire etsiä seuraavaa näyttelyä, josko sieltä tulisi kolmas serti ja sitä kautta muotovalion arvo.

Laihialla oli sopivasti näyttely ja Caapo oli komeimmillaan vahvassa talvikarvassa. Johanna esitti koiran todella hienosti ja näinhän se kolmas serti näki päivänvalon ja Alpweiden Caaposta tuli Suomen muotovalio 17.2.2018. Kahden vuoden ja kahden päivän ikäisenä.

SYKSY 2017 meni Caapon kanssa todella hienosti, kun Veksi jaksoi tarjota koiralle metsää ja jahtitilanteita. Kaksi kaatoa ja monia mahtavia haukkuja Caapo pääsi esittämään syksyn aikana.

”Pisin haukku kesti Caapolla 21 tuntia eli melkoisesti sitkeyttäkin koiralla piisaa. Tottelevaisuuteen jatkossa kiinnitämme huomiota, eli koira pitäisi saada haukulta pois kutsumalla.”

Varsin useinhan hirvijahdissa koiran kanssa käy niin, että haukussa on niin sanotusti väärä hirvi. Kun lupamäärät vähenevät loppusyksyä kohti, pitäisi koiran osata löytää juurikin sellainen hirvi, jolle kaatolisenssi on vielä voimassa. Jos hirvi onkin väärä, liian sitkeä koira voi pilata koko jahtipäivän.

”Kun Caapon hakulenkki on hieman pystykorvamainen, eli vauhdikas ja se käy isännän luona, sitä on helppo ohjata metsässä. Kun vielä saamme korvat toimimaan isännän kutsuille, silloin jahtipäivä voidaan viedä läpi tehokkaasti ja nopeasti.”

SYKSYLLÄ 2018 Caapoa kokeiltiin karhulle Lestijärvellä ja eihän jämerä poika karhua pelännyt. Ei, vaan haukkui metsän kontioa komiasti tunnin verran. Kaatoa ei saatu, kun haukussa oli karhuemon kahden pennun kanssa.

Hirvijahtiin Caapo pääsi taas Kittilään syyskuun puolivälissä ja upea haukku antoi saaliiksi komean 15- piikkisen hirvisonnin.  Siitä olikin helppo siirtyä etsimään sopivaa hirvikoetta, sillä yhtä ykköstä puuttui kaksoisvalion arvo.

Kittilän jahtiviikonlopun jälkeen löytyi KV -koe eteläisestä Suomesta ja siellä Caapo kummitteli hirveltä 86 pistettä ja puuttunut ykkönen ei enää puuttunut.

CAAPO on tottunut matkustaja, joten tätä kirjoittaessani Veksi soitti ja kertoi heidän olevan matkalla Ruotsiin hirvijahtiin. Uusia urotöitä saadaan siis odotella Alpweiden Caapon meriittilistalle.

”Caapo on ollut mielenkiintoinen kaveri metsässä ja olemme yhdessä kehittyneet hälleforsinkoiran rodunomaisiin temppuihin. Koira on sosiaalinen ja virkeä. Se vaatii paljon sitoutumista ja ei ehkä sovi vain muutaman kerran vuodessa metsässä käyville.”

 ”Mutta kun hälleforsinkoiran kanssa jaksaa harrastaa, se palkitsee. Tahdonkin mainita kiitokset kasvattaja Auli Eskolalle ja handler Johanna Lahtiselle”, päättää Veikko ”Veksi” Uusitalo.