Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

VEKSI LÄKSI seuraavaksi Ruotsiin, sillä siellä hirvijahti alkoi lokakuun toinen viikko.

”Heti maanantaina olimme jahtimailla ja Caapo päästettiin hakemaan. Ei siinäkään pitkään niissä riistakellareissa tarvinnut touhuta, kun hirvihaukku kajahti. Siellä oli kaksi sonnia haukussa ja toinen niistä läksi hitaasti lompsimaan haukkupaikalta.”

”Caapo koetti sitä pysäytellä, eli kysellä hirveä keskusteluun, mutta kookas sonni ei paljon koirasta piitannut. Eipä tiennyt sonni, että kun keskittää huomionsa koiraan, pääsee joku asemies yllättämään ja niin sai kymppipiikkisonni kipakan luodin kylkeensä. Caapon toinen kaato oli tosiasia ja ruotsalaisen jahtikumppanit olivat tyytyväisiä meidän vierailuun.”

Tottuneena matkaajana Caapo matkusteli Veksin kanssa takaisin Suomeen ja siitä piti tuleman hirvikokeiden kautta käyttövalio.

HÄLLEFORSINKOIRALLE hirvikoe mennään samoilla säännöillä kuin harmaillahirvikoirilla. Kun 70 pistettä tulee täyteen, saa ykköstuloksen. Ja näitä ykköstuloksia pitää naksutella kaikkiaan neljä täyteen niin, että kaksi saa olla niin sanottuja pitkiä kokeita (koiranomistaja voi etsiä maaston eikä kokeissa ole muita koiria) ja kaksi koetta pitää olla niin sanottuja arpakokeita, joissa maastot arvotaan, samoin kuin tuomarit.

”Caapon kanssa käytiin kaksi pitkää koetta ja niistä molemmista tuli ykköset. Sitten mentiin arpakokeeseen ja sieltäkin napsahti ykkönen. Olimme yhtä ykköstä vailla, mutta syksy heitti pahan esteen koetoimintaan.”

”Tuli pahat karppakelit enkä tahtonut koiraa viedä metsään. Pelkäsin että tassut särkyvät, jolloin koko syksy on pahimmassa tapauksessa pilalla. Ja kun syksy oli sitten todella vaikea ja etelää myöten tuli vahva lumipeite, oli viimeinen ykkönen pakko jättää seuraavalle syksylle.”

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


VEKSI LÄKSI seuraavaksi Ruotsiin, sillä siellä hirvijahti alkoi lokakuun toinen viikko.

”Heti maanantaina olimme jahtimailla ja Caapo päästettiin hakemaan. Ei siinäkään pitkään niissä riistakellareissa tarvinnut touhuta, kun hirvihaukku kajahti. Siellä oli kaksi sonnia haukussa ja toinen niistä läksi hitaasti lompsimaan haukkupaikalta.”

”Caapo koetti sitä pysäytellä, eli kysellä hirveä keskusteluun, mutta kookas sonni ei paljon koirasta piitannut. Eipä tiennyt sonni, että kun keskittää huomionsa koiraan, pääsee joku asemies yllättämään ja niin sai kymppipiikkisonni kipakan luodin kylkeensä. Caapon toinen kaato oli tosiasia ja ruotsalaisen jahtikumppanit olivat tyytyväisiä meidän vierailuun.”

Tottuneena matkaajana Caapo matkusteli Veksin kanssa takaisin Suomeen ja siitä piti tuleman hirvikokeiden kautta käyttövalio.

HÄLLEFORSINKOIRALLE hirvikoe mennään samoilla säännöillä kuin harmaillahirvikoirilla. Kun 70 pistettä tulee täyteen, saa ykköstuloksen. Ja näitä ykköstuloksia pitää naksutella kaikkiaan neljä täyteen niin, että kaksi saa olla niin sanottuja pitkiä kokeita (koiranomistaja voi etsiä maaston eikä kokeissa ole muita koiria) ja kaksi koetta pitää olla niin sanottuja arpakokeita, joissa maastot arvotaan, samoin kuin tuomarit.

”Caapon kanssa käytiin kaksi pitkää koetta ja niistä molemmista tuli ykköset. Sitten mentiin arpakokeeseen ja sieltäkin napsahti ykkönen. Olimme yhtä ykköstä vailla, mutta syksy heitti pahan esteen koetoimintaan.”

”Tuli pahat karppakelit enkä tahtonut koiraa viedä metsään. Pelkäsin että tassut särkyvät, jolloin koko syksy on pahimmassa tapauksessa pilalla. Ja kun syksy oli sitten todella vaikea ja etelää myöten tuli vahva lumipeite, oli viimeinen ykkönen pakko jättää seuraavalle syksylle.”

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA