Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

OLEMME seuranneet Lomalaavumme rakennusprojektin etenemistä jo kahdessa aiemmassa jutussamme. Ensimmäinen osa on tässä ja toinen tässä.

LOMALAAVUMME tarina sai alkunsa yli 30 vuotta sitten kalareissussa Savukosken Kairijoella.

Hyistä vettä satoi kuin venäläisessä elokuvassa, kun näimme jokivarressa kutsuvan näköisen honkalaavun. Tuijotimme kelosta veistettyä, laavun mallista rakennusta silmät ihastuksesta pyöreinä.

Kuikimme ikkunoista sisälle. Korkea ikkunaseinä joelle, ruokailu- ja oleskelutilaa, matalalla seinällä makuulaverit, korkeassa tilassa avotulipaikka ja kamiina… tilaa varusteille, kuivaa ja lämmintä. Se oli siinä!

OLIMME  nuoria ja perusteellisen rahattomia, mutta siinä laavun edessä päätimme juhlallisesti, että jonakin päivänä rakentaisimme tuollaisen tukikohdan itsellemmekin. Silloin melkein kaikki jutut naurattivat, mutta siltä päätöstä tehdessämme naamamme pysyivät vakavina.

Aluksi laavu oli pitkään vain etäinen unelmamme, josta oli hauska tunnelmoida ja keskustella kerta toisensa jälkeen.  Erilaisia suunnitelmaversioita syntyi varmaan kymmeniä.

Haave  eli mielissämme kun aikuistuimme, kävimme kouluja, lähdimme työelämään, perustimme perheet, kasvatimme lapset… kunnes löysimme itsemme tilanteesta, jossa  laavuhaaveemmekin alkoi vaikuttaa toteuttamiskelpoiselta.

Erilaisia suunnitelmaversioita syntyi varmaan kymmeniä."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

OLEMME seuranneet Lomalaavumme rakennusprojektin etenemistä jo kahdessa aiemmassa jutussamme. Ensimmäinen osa on tässä ja toinen tässä.

LOMALAAVUMME tarina sai alkunsa yli 30 vuotta sitten kalareissussa Savukosken Kairijoella.

Hyistä vettä satoi kuin venäläisessä elokuvassa, kun näimme jokivarressa kutsuvan näköisen honkalaavun. Tuijotimme kelosta veistettyä, laavun mallista rakennusta silmät ihastuksesta pyöreinä.

Kuikimme ikkunoista sisälle. Korkea ikkunaseinä joelle, ruokailu- ja oleskelutilaa, matalalla seinällä makuulaverit, korkeassa tilassa avotulipaikka ja kamiina… tilaa varusteille, kuivaa ja lämmintä. Se oli siinä!

OLIMME  nuoria ja perusteellisen rahattomia, mutta siinä laavun edessä päätimme juhlallisesti, että jonakin päivänä rakentaisimme tuollaisen tukikohdan itsellemmekin. Silloin melkein kaikki jutut naurattivat, mutta siltä päätöstä tehdessämme naamamme pysyivät vakavina.

Aluksi laavu oli pitkään vain etäinen unelmamme, josta oli hauska tunnelmoida ja keskustella kerta toisensa jälkeen.  Erilaisia suunnitelmaversioita syntyi varmaan kymmeniä.

Haave  eli mielissämme kun aikuistuimme, kävimme kouluja, lähdimme työelämään, perustimme perheet, kasvatimme lapset… kunnes löysimme itsemme tilanteesta, jossa  laavuhaaveemmekin alkoi vaikuttaa toteuttamiskelpoiselta.