Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

TOIMITUSKUNTA
- Videotoimitus:
- Suoherra:
- Juha Tissari
Willet Films
Sanna ja Antti Kokko
- Aki Tikkanen
- Miia Kaartinen
- Jens Ulrik Hogh
- Team Winz:
Michael Nitz
- Tweed Media:
Simon K. Barr
- Layout ja grafiikka:
Ida Lähdesmäki
- Kotisivut ja sosiaalinen media:
Sara Lähdesmäki
Yhteistyössä:
Vildmarken (Ruotsi),
Mit Jagtblad (Tanska),
Mitt Jagttidning(Norja),
Hunter at heart  ja Mitt Fiske (Ruotsi)
PÄÄTOIMITTAJA
TOIMITTAJA
ILMOITUSMYYNTI
Jussi Lähdesmäki
Miika Manninen
Jari Nivala
Anna palautetta ja
vinkkaa juttuaiheita!
toimitus@jahdissa.fi
Kerro, mistä haluat
tietää tai kertoa!
miika@jahdissa.fi
Haluatko tehokkaan
ja nykyaikaisen ilmoituksen?
Ole yhteydessä Jariin!
jari.nivala@freetimemedia.fi
PÄÄKIRJOITUS
Jussi Lähdesmäki
Hyvä askel 
SUUNTAAN
oikeaan

METSÄSTÄJÄKUNTA ukkoutuu, kaikki sen tietävät. On tietenkin suuri sääli, että metsästys ei nuoria – syystä ja toisesta – kiinnosta enää entisaikojen malliin.

Hirviporukat hupenevat, kun varttuneempi väki ripustaa aseet naulaan eikä nuoria tule tilalle. 

Se ei ole pelkästään sääli. Hirvikannan säätely on myös yhteiskunnallisesti tärkeää. Hallitsemattomasti kasvavasta hirvipopu-laatiosta koituu, kuten tiedämme, paljon vakavaa haittaa ja vaaraakin.

On oikeansuuntainen liike alentaa alle 18-vuotiaiden riistanhoitomaksu 39 eurosta 20 euroon.

En lainkaan vähättele maksun alentamista, mutta rohkenen epäillä, ettei se juurikaan, tai ainakaan ratkaisevasti, lisää nuorisomme metsästys-intoa. Kulunutta sanontaa lainatakseni: raha ei ole ratkaisu.

EN VÄITÄ tietäväni, miksi nykynuoret eivät metsästyksestä kiinnostu. Mutta voi asiaa pohtia ja kysyä.

Ajat olivat ennen monella tapaa erilaiset. Maaseudulla asui enemmän väkeä, ja metsästys oli siellä luontevasti sukupolvelta toiselle siirtyvä perinne. Se oli myös kiinnostava ja hyödyllinenkin vapaa-ajan harrastus oloissa, joissa harrastusmahdollisuuksia oli rajallisesti.

Entivanhaan myös suhtautuminen riistaan ja eläimiin oli mutkattomampaa. Ihminen oli lähempänä luontoa, ja sen antimia hyödynnettiin rationaalisesti ja ilman draamaa. Metsästyksen vastustajiakaan ei ollut.

KAUPUNGISTUMISEN myötä aikuisväkikin vieraantuu metsästyksestä. 

Jahtimaat ja -seurat ovat kaukana eikä metsästämään pääsekään enää noin vain. Televisiota, internetistä ja lähikortteleista löytyy ihmisille pilvin pimein muuta, metsästystä houkuttelevampaa ajanvietettä. Isien jahti-into laantuu eikä se voi siis välittyä nuorillekaan.

Nuoret haluavat tunnetusti touhuta toisten nuorten kanssa. Isän kanssa ei jahdeissa juuri muita nuoria kohtaa. Jos kaikki nuoren kaverit haluavat pelata salibandyä ja tietokonepelejä, kynnys jättää kaveriporukka ja lähteä isän ja isän kavereiden kanssa metsälle on korkea.

Mietin omia metsästäjäystäviäni, joilla on aikuisia ja aikuisikää lähestyviä lapsia. Kovin harvassa ovat ne pojat, jotka kulkevat mukanamme metsällä - tytöistä puhumattakaan. Pojan kanssa metsästävä mies on seurueessa kunnioitettu, ihailtu mies ja poika varauksetta tervetullut mukaan.

Yhä useammat naiset aloittavat metsästyksen ja se on hieno juttu. Kenties ja toivottavasti sitä kautta saamme lisää nuoria metsästyksen pariin, tyttöjäkin.

KESKUSTELIN asiasta muutamien kaupunkilaisnuorten kanssa ja sain mielenkiintoisia, uusia näkökulmia.

Heidän käsityksensä mukaan nykymetsästystä leimaa menneiden aikojen äijämeininki ja hyväveli-kulttuuri, joka ei istu nykyaikaan lainkaan. Niin he sanoivat, minä ainoastaan kirjasin asian ylös.

He kuitenkin tietävät, että metsästys - ja eränkäynti ylipäätään - kyllä kiinnostaa nuoria kaupunkilaisia.

Nuorten mukaan nykyihmiset kaipaavat suursaaliiden ja kiivaan laukaustenvaihdon sijaan miellyttäviä, kiireettömiä luontokokemuksia, tunnelmia, rauhoittumista, yhteisöllisyyttä – ja oppia. Helppoa luksusta ei tarvita, jos joku sellaista nyt ajattelee.

Ja senkin kuulin, että metsästyksen aloittaminen on nuorten mielestä liian monimutkaista ja vaikeaa. Kiinnostuksesta on aivan liian pitkä matka siihen, että pääsee mukaan harrastamaan.

”Metsästys pitäisi markkinoida ja tuotteistaa nykyaikaan sopivalla tavalla”, he kiteyttivät.

Nuorten aatoksissa on varmasti paljon totta. Jotakin niistä voisi oppia.

Pelkään, että jos nykymeno ei muutu, metsästäjäkuntamme pienenee ja hieno metsästyskulttuurimme hiipuu - pysyvästi.

JULKAISUPÄIVÄ 5.10.2018

PÄÄTOIMITTAJA
Jussi Lähdesmäki
Anna palautetta ja
vinkkaa juttuaiheita!
toimitus@jahdissa.fi
ILMOITUSMYYNTI
TOIMITTAJA
Miika Manninen
Jari Nivala
Kerro, mistä haluat
tietää tai kertoa!
miika@jahdissa.fi
Haluatko tehokkaan
ja nykyaikaisen ilmoituksen?
Ole yhteydessä Jariin!
jari.nivala@freetimemedia.fi
TOIMITUSKUNTA
- Layout ja grafiikka:
Ida Lähdesmäki
- Kotisivut ja sosiaalinen media:
Sara Lähdesmäki
- Videotoimitus:
Willet Films
- Suoherra:
Sanna ja Antti Kokko
- Juha Tissari
- Aki Tikkanen
- Miia Kaartinen
- Jens Ulrik Hogh
- Team Winz:
Michael Nitz
- Tweed Media:
Simon K. Barr
Yhteistyössä:
Vildmarken (Ruotsi),
Mit Jagtblad (Tanska),
Mitt Jagttidning(Norja),
Hunter at heart  ja Mitt Fiske (Ruotsi)
PÄÄKIRJOITUS
Jussi Lähdesmäki
Hyvä askel 
oikeaan
SUUNTAAN

METSÄSTÄJÄKUNTA ukkoutuu, kaikki sen tietävät. On tietenkin suuri sääli, että metsästys ei nuoria – syystä ja toisesta – kiinnosta enää entisaikojen malliin.

Hirviporukat hupenevat, kun varttuneempi väki ripustaa aseet naulaan eikä nuoria tule tilalle. 

Se ei ole pelkästään sääli. Hirvikannan säätely on myös yhteiskunnallisesti tärkeää. Hallitsemattomasti kasvavasta hirvipopulaatiosta koituu, kuten tiedämme, paljon vakavaa haittaa ja vaaraakin.

On oikeansuuntainen liike alentaa alle 18-vuotiaiden riistanhoitomaksu 39 eurosta 20 euroon.

En lainkaan vähättele maksun alentamista, mutta rohkenen epäillä, ettei se juurikaan, tai ainakaan ratkaisevasti, lisää nuorisomme metsästysintoa. Kulunutta sanontaa lainatakseni: raha ei ole ratkaisu.

En väitä tietäväni, miksi nykynuoret eivät metsästyksestä kiinnostu. Mutta voi asiaa pohtia ja kysyä.

Ajat olivat ennen monella tapaa erilaiset. Maaseudulla asui enemmän väkeä, ja metsästys oli siellä luontevasti sukupolvelta toiselle siirtyvä perinne. Se oli myös kiinnostava ja hyödyllinenkin vapaa-ajan harrastus oloissa, joissa harrastusmahdollisuuksia oli rajallisesti.

Entivanhaan myös suhtautuminen riistaan ja eläimiin oli mutkattomampaa. Ihminen oli lähempänä luontoa, ja sen antimia hyödynnettiin rationaalisesti ja ilman draamaa. Metsästyksen vastustajiakaan ei ollut.

KAUPUNGISTUMISEN myötä aikuisväkikin vieraantuu metsästyksestä. 

Jahtimaat ja -seurat ovat kaukana eikä metsästämään pääsekään enää noin vain. Televisiota, internetistä ja lähikortteleista löytyy ihmisille pilvin pimein muuta, metsästystä houkuttelevampaa ajanvietettä. Isien jahti-into laantuu eikä se voi siis välittyä nuorillekaan.

Nuoret haluavat tunnetusti touhuta toisten nuorten kanssa. Isän kanssa ei jahdeissa juuri muita nuoria kohtaa. Jos kaikki nuoren kaverit haluavat pelata salibandyä ja tietokonepelejä, kynnys jättää kaveriporukka ja lähteä isän ja isän kavereiden kanssa metsälle on korkea.

Mietin omia metsästäjäystäviäni, joilla on aikuisia ja aikuisikää lähestyviä lapsia. Kovin harvassa ovat ne pojat, jotka kulkevat mukanamme metsällä - tytöistä puhumattakaan. Pojan kanssa metsästävä mies on seurueessa kunnioitettu, ihailtu mies ja poika varauksetta tervetullut mukaan.

Yhä useammat naiset aloittavat metsästyksen ja se on hieno juttu. Kenties ja toivottavasti sitä kautta saamme lisää nuoria metsästyksen pariin, tyttöjäkin.

KESKUSTELIN asiasta muutamien kaupunkilaisnuorten kanssa ja sain mielenkiintoisia, uusia näkökulmia.

Heidän käsityksensä mukaan nykymetsästystä leimaa menneiden aikojen äijämeininki ja hyväveli-kulttuuri, joka ei istu nykyaikaan lainkaan. Niin he sanoivat, minä ainoastaan kirjasin asian ylös.

He kuitenkin tietävät, että metsästys - ja eränkäynti ylipäätään - kyllä kiinnostaa nuoria kaupunkilaisia.

Nuorten mukaan nykyihmiset kaipaavat suursaaliiden ja kiivaan laukaustenvaihdon sijaan miellyttäviä, kiireettömiä luontokokemuksia, tunnelmia, rauhoittumista, yhteisöllisyyttä – ja oppia. Helppoa luksusta ei tarvita, jos joku sellaista nyt ajattelee.

Ja senkin kuulin, että metsästyksen aloittaminen on nuorten mielestä liian monimutkaista ja vaikeaa. Kiinnostuksesta on aivan liian pitkä matka siihen, että pääsee mukaan harrastamaan.

”Metsästys pitäisi markkinoida ja tuotteistaa nykyaikaan sopivalla tavalla”, he kiteyttivät.

Nuorten aatoksissa on varmasti paljon totta. Jotakin niistä voisi oppia.

Pelkään, että jos nykymeno ei muutu, metsästäjäkuntamme pienenee ja hieno metsästyskulttuurimme hiipuu - pysyvästi.

Julkaisupäivä 5.10 2018