Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

Tilannetta tarkkaillessamme näimme, kuinka jänis tuli metsästä ja ylitti tien samassa kohdassa, jossa oli alunperin tullut tielle ja. Mikäli emme olisi lähteneet seuraamaan jäniksen jälkiä tietä pitkin, olisimme olleet täsmälleen jäniksen reitin varrella. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että jänisjahdissa maltti on kultaakin kalliimpaa, sillä jäniksen pakeneminen on yleensä melko kaavamaista

Myös Töhön ajama jänis pyrki koko ajan kohti sitä paikkaa, josta ajo oli alkanut eli mitä suurimmalla todennäköisyydellä makuupaikalleen.

Emme silti päässeet ampumaetäisyydelle ja lopulta haukku hiljeni lähellä ajon lähtöpaikkaa, ja Töhö palasi takaisin ajosta muina koirina. Töhö ehti ajaa päivän aikana yhteensä noin 44 kilometriä jänistä, joten kelpo työpäivä. 

Kolmannen koiran ajama jänis meni ajon päätteeksi lähistöllä olevan kylmän talon alle ja jäi sinne. Neljäs ajo raukesi tyhjänä, joten pikkupakkasen kirpakoittama jahtipäivä päättyi yhteen kaatoon, vaikka tapahtumia oli tarjolla neljään.

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


Tilannetta tarkkaillessamme näimme, kuinka jänis tuli metsästä ja ylitti tien samassa kohdassa, jossa oli alunperin tullut tielle ja. Mikäli emme olisi lähteneet seuraamaan jäniksen jälkiä tietä pitkin, olisimme olleet täsmälleen jäniksen reitin varrella. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että jänisjahdissa maltti on kultaakin kalliimpaa, sillä jäniksen pakeneminen on yleensä melko kaavamaista

Myös Töhön ajama jänis pyrki koko ajan kohti sitä paikkaa, josta ajo oli alkanut eli mitä suurimmalla todennäköisyydellä makuupaikalleen.

Emme silti päässeet ampumaetäisyydelle ja lopulta haukku hiljeni lähellä ajon lähtöpaikkaa, ja Töhö palasi takaisin ajosta muina koirina. Töhö ehti ajaa päivän aikana yhteensä noin 44 kilometriä jänistä, joten kelpo työpäivä. 

Kolmannen koiran ajama jänis meni ajon päätteeksi lähistöllä olevan kylmän talon alle ja jäi sinne. Neljäs ajo raukesi tyhjänä, joten pikkupakkasen kirpakoittama jahtipäivä päättyi yhteen kaatoon, vaikka tapahtumia oli tarjolla neljään.