Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

VIIMEIN koitti sorsastusaamu. Metsästysystävieni kanssa saimme huomata, että jokivarren alavat maat olivat aamulla sumun peitossa. Onneksi saatoimme riisua pois huomioliivimme.

Minulla ei ole mitään kirkasta oranssia väriä vastaan, mutta yleensä niistä on hyötyä vaikeassa maastossa tai silloin, kun jahtiin osallistuu suuri määrä metsästäjiä. Sorsastuksessa oranssi vaate tarkoittaa yleensä menetettyjä lintuja.

Tietenkin meidän oli tehtävä selkeät säännöt siitä, missä ja mihin suuntaan sai ampua sekä se, missä on kunkin metsästäjän paikka. Sovimme, että alaviistossa, eli maalla liikkuvia tai vedessä uivia sorsia ei ammuttaisi.

SUMUN  ja rannan korsien suojissa pääsimme veden äärelle ja korviimme kantautui lukuisten sorsien kaakatusta. Ampuisimme siis lentoon ja monet sorsat olivat laskeutumassa lähellemme.

Koska halusimme pitää molemmat kätemme vapaina, jätimme koirat odottamaan kauemmaksi ja hitaasti lähestyimme rantaa.

VARMISTIMME ensin nopeasti, että jokainen metsästäjä seisoi juuri etukäteen sovitulla paikalla ja sitten pääsimme aloittamaan.

Pari napakkaa kopautusta haulikon perään sai ensimmäiset linnut liikkeelle ja lentoon. Koska olimme sijoittuneet fiksusti ja laukaukset olivat onnistuneita, jyvälle otetut linnut putosivat veteen.

Neljä sorsaa oli pudonnut ja koirat vapisivat innoissaan odottaen oman osuutensa alkua.

KOIRAMME  oli koulutettu aloittamaan nouto komennolla. Kun vapauttava vihellys pilliin kaikui ilmoille, jokainen nelijalkaisista ystävistämme säntäsi veden pärskyessä matkaan.

On todella ilo seurata innokkaita koiria työssään, kun ne erehtymättä hakevat saaliit vedestä. Kaikki ammutut sorsat löytyivät heti ja koska emme halunneet verottaa tätä passipaikkaa tämän enempää, meidän oli aika siirtyä seuraavan vesikohteen äärelle.

VIIMEIN koitti sorsastusaamu. Metsästysystävieni kanssa saimme huomata, että jokivarren alavat maat olivat aamulla sumun peitossa. Onneksi saatoimme riisua pois huomioliivimme.

Minulla ei ole mitään kirkasta oranssia väriä vastaan, mutta yleensä niistä on hyötyä vaikeassa maastossa tai silloin, kun jahtiin osallistuu suuri määrä metsästäjiä. Sorsastuksessa oranssi vaate tarkoittaa yleensä menetettyjä lintuja.

Tietenkin meidän oli tehtävä selkeät säännöt siitä, missä ja mihin suuntaan sai ampua sekä se, missä on kunkin metsästäjän paikka. Sovimme, että alaviistossa, eli maalla liikkuvia tai vedessä uivia sorsia ei ammuttaisi.

Sumun ja rannan korsien suojissa pääsimme veden äärelle ja korviimme kantautui lukuisten sorsien kaakatusta. Apuisimme siis lentoon ja monet sorsat olivat laskeutumassa lähellemme.

Koska halusimme pitää molemmat kätemme vapaina, jätimme koirat odottamaan kauemmaksi ja hitaasti lähestyimme rantaa.

VARMISTIMME ensin nopeasti, että jokainen metsästäjä seisoi juuri etukäteen suunnitellulla paikalla ja sitten pääsimme aloittamaan.

Pari napakkaa kopautusta haulikon perään sai ensimmäiset linnut liikkeelle ja lentoon. Koska olimme sijoittuneet fiksusti ja laukaukset olivat onnistuneita, jyvälle otetut linnut putosivat veteen.

Neljä sorsaa oli pudonnut ja koirat vapisivat innoissaan odottaen oman osuutensa alkua.

Ne oli koulutettu aloittamaan nouto komennolla. Kun vapauttava vihellys pilliin kaikui ilmoille, jokainen nelijalkaisista ystävistämme säntäsi veden pärskyessä matkaan.

On todella ilo seurata innokkaita koiria työssään, kun ne erehtymättä hakevat saaliit vedestä. Kaikki ammutut sorsat löytyivät heti ja koska emme halunneet verottaa tätä passipaikkaa tämän enempää, meidän oli aika siirtyä seuraavan vesikohteen äärelle.

.