Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

JOKAINEN  kalastaa tyylillään. Nettiaikana tieto kulkee kalastajien keskuudella valon nopeudella ja kalastuspainekin on suurehko. Kukin voi miettiä,  kestääkö kalakanta tuollaista harvennusta.

”Kairaan useita reikiä valmiiksi, koska siika on tunnetusti arka kala, enkä halua jatkuvalla kairan rouskutuksella ajaa kaloja pois. Siika on parvikala ja samasta reiästä saattaa saada useitakin hyviä kaloja."

Siialla on tapana uida tiettyä reittiä. Vaikka parvi näyttäisi uivan ulottumattomiin, niin jonkin ajan kuluttua se saattaa olla taas reiän alla.

”Lyijyn värinen morri tuntuisi toimivan keväällä hyvin ja uudessa paikassa kulta on aina varma valinta.”

ALKUKAUDESTA  Janne Miettinen pilkkii matalasta ja talvella maksimissaan 10 metristä, jonne mormuskan saa vielä upotettua ilman lisäpainoa.

”Uitan morria ensin pohjan tuntumassa, sitten nostan tasaisella vedolla jopa 4 metriä. Usein kaiussa näkyvä kala irtoaa uimaan mormuskan perään vasta tässä vaiheessa. On myös päiviä, jolloin morrin pitää olla aivan pohjassa kiinni tai siika ei ota. Tällöin toimii aktiivinen, voimakas uitto. Jos siika näkyy välivedessä, uitan mormuskan nopeasti kalan kohdalle ja ohi ja sitten kala nousee seuraamaan morria ja ottaa.”

Janne Miettinen neuvoo, että pilkkimisessä on tärkeää pitää morri liikkeessä. "Liike voi olla nypytystä, väristystä tai loppua kohti kiihtyvää vetoa. Vaikka liike onkin tärkeää, niin lopulta huomattava osa tärpeistä tulee pysähtyneeseen mormuskaan. Tai laskevaan. Ja kun ottisyvyys on tiedossa, saadun kalan jälkeen mormuska on saatava nopeasti takaisin samaan syvyyteen ja aloitettava houkuttelu alusta.”

JOS  ja kun tärppi tulee, parhaiten kala tulee ylös tasaisella, määrätietoisella vedolla. Suurimmille kaloille voi ottaa mukaan nostokoukun avuksi, mutta itse en sellaista kuljeta mukana.

”Ja se kalan käsittely. Napakka isku päähän ja verestys, niin kalan laatu pysyy hyvänä sinne tiskialtaalle saakka. Siitä eteenpäin se on sitten kokin vastuulla, että maistuuko kalaruoka vai ei”, vinkkaa Janne lopuksi.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

JOKAINEN  kalastaa tyylillään. Nettiaikana tieto kulkee kalastajien keskuudella valon nopeudella ja kalastuspainekin on suurehko. Kukin voi miettiä,  kestääkö kalakanta tuollaista harvennusta.

”Kairaan useita reikiä valmiiksi, koska siika on tunnetusti arka kala, enkä halua jatkuvalla kairan rouskutuksella ajaa kaloja pois. Siika on parvikala ja samasta reiästä saattaa saada useitakin hyviä kaloja."

Siialla on tapana uida tiettyä reittiä. Vaikka parvi näyttäisi uivan ulottumattomiin, niin jonkin ajan kuluttua se saattaa olla taas reiän alla.

”Lyijyn värinen morri tuntuisi toimivan keväällä hyvin ja uudessa paikassa kulta on aina varma valinta.”

ALKUKAUDESTA  Janne Miettinen pilkkii matalasta ja talvella maksimissaan 10 metristä, jonne mormuskan saa vielä upotettua ilman lisäpainoa.

”Uitan morria ensin pohjan tuntumassa, sitten nostan tasaisella vedolla jopa 4 metriä. Usein kaiussa näkyvä kala irtoaa uimaan mormuskan perään vasta tässä vaiheessa. On myös päiviä, jolloin morrin pitää olla aivan pohjassa kiinni tai siika ei ota. Tällöin toimii aktiivinen, voimakas uitto. Jos siika näkyy välivedessä, uitan mormuskan nopeasti kalan kohdalle ja ohi ja sitten kala nousee seuraamaan morria ja ottaa.”

Janne Miettinen neuvoo, että pilkkimisessä on tärkeää pitää morri liikkeessä. "Liike voi olla nypytystä, väristystä tai loppua kohti kiihtyvää vetoa. Vaikka liike onkin tärkeää, niin lopulta huomattava osa tärpeistä tulee pysähtyneeseen mormuskaan. Tai laskevaan. Ja kun ottisyvyys on tiedossa, saadun kalan jälkeen mormuska on saatava nopeasti takaisin samaan syvyyteen ja aloitettava houkuttelu alusta.”

JOS  ja kun tärppi tulee, parhaiten kala tulee ylös tasaisella, määrätietoisella vedolla. Suurimmille kaloille voi ottaa mukaan nostokoukun avuksi, mutta itse en sellaista kuljeta mukana.

”Ja se kalan käsittely. Napakka isku päähän ja verestys, niin kalan laatu pysyy hyvänä sinne tiskialtaalle saakka. Siitä eteenpäin se on sitten kokin vastuulla, että maistuuko kalaruoka vai ei”, vinkkaa Janne lopuksi.