Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

SÄÄ  ei ollut huonoin mahdollinen, mutta ei ihan paraskaan, ainakin jos asiaa katsomaan taimenen kevättalvisen pintaperhokalastuksen näkökulmasta. Ilman lämpötila olisi saanut olla korkeampi ja aurinko olisi saanut paistaa hieman heleämmin.

Mutta näin se on kalastuksessa: yleensä olosuhteet eivät ole täysin ideaalit ja kalastus täytyy vain rakentaa olemassa oleviin olosuhteisiin tekniikan ja perhojen avulla.

Koska pintakäyntejä ei näkynyt, jätin pintaperhoja sisältävän rasian ihan suosiolla rauhaan ja päätin keskittyä pinnan alla uitettaviin malleihin. Olen havainnut, että jos kalat eivät ruokaile kevättalvella aktiivisesti pinnasta, kohmeisen taimenen nostaminen veden pohjalta hienoon sidokseen on melkoisen sattumanvaraista hommaa.

PISTIN  siis ensialkuun siiman päähän talvistreamerin, jonka esittelin edellisessä numerossa. Haravoin kosken niskaa sen kanssa puolisen tuntia hyvin hitaalla uitolla ja huomasin, että kala ei sitä sillä kertaa hyväksynyt.

Hetken miettimisen jälkeen pistin siiman päähän ärsykevärisen oranssi-valko-mustan streamerin ja yritin sillä jonkin aikaa, mutta sekään ei herättänyt kaloja syömään. Paikka oli minulle tuttu vuosien ajalta, joten tiesin, että niskalla on taimenia.

Lopulta aloin uittaa hankikorrinymfejä, mutta nekään eivät herättäneet kaloja. Hankikorreja kuoriutui niin harvakseltaan, että ne harvat eivät saaneet taimenia syöntikiimaan. Parhaimmillaan, kun korreja kuoriutuu jatkuvalla syötillä, kalat suorastaan uivat veden pinnassa suu auki ja haravoivat hyönteisiä suuhunsa.

Silloin ei kuitenkaan ollut sellainen päivä.

AURINKO  näyttäytyi välillä pilvien keskeltä ja sen innoittamana päätin kokeilla yhtä omaa kokeiluversiotani. Olin rakentanut ihan perusmallisen mustan nymfin sillä erotuksella, että olin sitonut sille flash-kuituja selkään. Järkeilin, että kalat voivat tarvita nahkeana pyyntipäivänä jotain erityistä ärsykettä.

Siispä toimeen. Sidoin kimalteella terästetyn mustan nymfin kiinni ja aloin uittaa sitä hitaasti virran mukana ja toivoin, että auringonsäteet pilkahtaisivat nymfin selästä kalaa kiihottavasti. Vapaan uiton lopussa nostin vavan kärkeä ylös, jotta perho lähtisi kiipeämään pohjan tuntumasta kohti pintaa.

Noin kymmenennellä uitolla sitten tärähti ihan rannan läheltä. Taimen hyväksyi kimallenymfin ja pääsin väsyttämään mitan täyttävää taimenta. Taimen pysyi kiinni ja antautui lopulta haavin pohjalle.

Hetken aikaa tämän jälkeen kalastelin tyhjää, mutta noin puoli tuntia ensimmäisen taimenen jälkeen keskivirran reunalta tärähti taas. Tällä kertaa kala oli hieman pienempi, mutta taimen joka tapauksessa.

KOEKÄYTTÖ  oli ollut onnistunut. Tämän reissun jälkeen kimallenymfi jäi käyttöpeliksi rasiaan ja se on toiminut erityisesti sellaisina päivinä, jolloin oikein mikään muu ei toimi.

Ilmeisesti kimalle perhon selässä ylittää kalojen ärsykekynnyksen juuri sopivasti niinä päivinä, jolloin kalat eivät ole ihan parhaimmassa syönnissä.

Ilmeisesti kimalle perhon selässä ylittää kalojen ärsykekynnyksen."

 

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Sää ei ollut huonoin mahdollinen, mutta ei ihan paraskaan, ainakin jos asiaa katsomaan taimenen kevättalvisen pintaperhokalastuksen näkökulmasta. Ilman lämpötila olisi saanut olla korkeampi ja aurinko olisi saanut paistaa hieman heleämmin.

Mutta näin se on kalastuksessa: yleensä olosuhteet eivät ole täysin ideaalit ja kalastus täytyy vain rakentaa olemassa oleviin olosuhteisiin tekniikan ja perhojen avulla.

Koska pintakäyntejä ei näkynyt, jätin pintaperhoja sisältävän rasian ihan suosiolla rauhaan ja päätin keskittyä pinnan alla uitettaviin malleihin. Olen havainnut, että jos kalat eivät ruokaile kevättalvella aktiivisesti pinnasta, kohmeisen taimenen nostaminen veden pohjalta hienoon sidokseen on melkoisen sattumanvaraista hommaa.

Pistin siis ensialkuun siiman päähän talvistreamerin, jonka esittelin edellisessä numerossa. Haravoin kosken niskaa sen kanssa puolisen tuntia hyvin hitaalla uitolla ja huomasin, että kala ei sitä sillä kertaa hyväksynyt.

Hetken miettimisen jälkeen pistin siiman päähän ärsykevärisen oranssi-valko-mustan streamerin ja yritin sillä jonkin aikaa, mutta sekään ei herättänyt kaloja syömään. Paikka oli minulle tuttu vuosien ajalta, joten tiesin, että niskalla on taimenia.

Lopulta aloin uittaa hankikorrinymfejä, mutta nekään eivät herättäneet kaloja. Hankikorreja kuoriutui niin harvakseltaan, että ne harvat eivät saaneet taimenia syöntikiimaan. Parhaimmillaan, kun korreja kuoriutuu jatkuvalla syötillä, kalat suorastaan uivat veden pinnassa suu auki ja haravoivat hyönteisiä suuhunsa.

Silloin ei kuitenkaan ollut sellainen päivä.

Aurinko näyttäytyi välillä pilvien keskeltä ja sen innoittamana päätin kokeilla yhtä omaa kokeiluversiotani. Olin rakentanut ihan perusmallisen mustan nymfin sillä erotuksella, että olin sitonut sille flash-kuituja selkään. Järkeilin, että kalat voivat tarvita nahkeana pyyntipäivänä jotain erityistä ärsykettä.

Siispä toimeen. Sidoin kimalteella terästetyn mustan nymfin kiinni ja aloin uittaa sitä hitaasti virran mukana ja toivoin, että auringonsäteet pilkahtaisivat nymfin selästä kalaa kiihottavasti. Vapaan uiton lopussa nostin vavan kärkeä ylös, jotta perho lähtisi kiipeämään pohjan tuntumasta kohti pintaa.

Noin kymmenennellä uitolla sitten tärähti ihan rannan läheltä. Taimen hyväksyi kimallenymfin ja pääsin väsyttämään mitan täyttävää taimenta. Taimen pysyi kiinni ja antautui lopulta haavin pohjalle.

Hetken aikaa tämän jälkeen kalastelin tyhjää, mutta noin puoli tuntia ensimmäisen taimenen jälkeen keskivirran reunalta tärähti taas. Tällä kertaa kala oli hieman pienempi, mutta taimen joka tapauksessa.

Koekäyttö oli ollut onnistunut. Tämän reissun jälkeen kimallenymfi jäi käyttöpeliksi rasiaan ja se on toiminut erityisesti sellaisina päivinä, jolloin oikein mikään muu ei toimi.

Ilmeisesti kimalle perhon selässä ylittää kalojen ärsykekynnyksen juuri sopivasti niinä päivinä, jolloin kalat eivät ole ihan parhaimmassa syönnissä.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA