Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

KANSAINVÄLISEN luonnonsuojeluliiton (IUCN) raportin mukaan metsästykseen käytetyt erämaat ovat yleensä koskemattomampia kuin safariturismin käyttämät erämaat. Toisin sanoen metsästysmatkailu kuluttaa vähän, mutta tuottaa hyvin verrattuna muihin matkailumuotoihin.

Monet alueet ottavat vastaan vain pienen määrän vieraita metsästyskautta kohden. Sen sijaan riistanhoito ja salametsästystä ehkäisevä työ jatkuvat ympäri vuoden alueilla, joilla on niukasti tai ei ole lainkaan mahdollisuuksia hankkia muita työtuloja.

Afrikassa käy vuosittain noin             18 500 metsästysvierasta ja yksinomaan maanosan suurimmassa metsästyskohteessa Etelä-Afrikassa metsästys tuottaa vuosittain noin 200 miljoonan euron tulot.

ERI maiden metsästysmatkailu eroaa luonnollisesti sen mukaan, mitä ja missä metsästetään. Antiloopinmetsästys Namibiassa ei ole samanlaista kuin norsunmetsästys Zimbabwessa tai metsäkaurisjahti Puolassa.

Näissä maissa on kuitenkin yksi yhteinen piirre: riistaa hoidetaan ja riistamaat pidetään kunnossa. Ilman riistaa ei olisi myöskään metsästystä, ei työpaikkoja eikä tietenkään rahaakaan.

Metsästäjät, eli tässä tapauksessa siis asiakkaat, ovat luontoihmisiä, jotka osaavat antaa suuren arvon eräkokemuksille. He haluavat metsästää koskemattomissa erämaissa, joita he osaavat arvostaa ja jotka he haluavat tietenkin säilyttää.

Jatkan Afrikan metsästys-matkojani hyvällä omallatunnolla – ja toivon, että tekin tartutte samaan mahdollisuuteen. Tehkää se ennen kuin metsästyksen vastustajat voittavat, mikä on ennen pitkää mahdollista.

Jos niin käy, suurimpia häviäjiä ovat Afrikan villieläimet.

Seuraavassa Jahdissa&Kalassa-lehden numerossa annan yli sata vinkkiä siitä, miten suunnitella ja toteuttaa unelmamatka Afrikkaan.

Ja sitten se ensimmäinen matka saa takuulla jatkoa, sillä Afrikka-kuumeen voi parantaa ainoastaan palaamalla sinne aina takaisin.

Ilman riistaa ei olisi myöskään metsästystä, ei työpaikkoja eikä tietenkään rahaakaan."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Jokikalastus

Viimeisen vuosikymmenen aikana jokikalastuksessa ovat yleistyneet erityisesti modernien nymfikalastustekniikkojen myötä aikaisempaa pidemmät ja kevyemmät vavat.

Yleisemmin taimenen, harjuksen ja särkikalojen jokikalastuksessa näkee käytettävän 10-11 jalkaa pitkiä ja #2-4 kokoluokan vapoja.

Tämä johtuu puhtaasti siitä, että pidemmällä vavalla on helpompaa ohjata siimalinjaa vedessä myös kaukaa kalastettaessa. Vastaavasti kevyemmillä kokoluokilla herkkyys tärppeihin sekä pohjakosketuksiin säilyy paremmin.

On myös syytä huomata, että pitkillä vavoilla on helpompi kalastaa pitkillä perukeyhdistelmillä, joissa käytetään lisäksi indikaattorisiimaa. Vastaavasti kevytluokkaisilla vavoilla on paremmat edellytykset kalastaa myös tavanomaista ohuemmilla perukkeilla. Erityisesti kilpaperhokalastuksessa eteen tulee ajoittain tilanteita, joissa perukkeen paksuutta joutuu pienentämään aina 00,9-0,12mm kokoluokkaan asti.

Modernit nymfikalastustekniikat jokikalastuksessa ovat aiheuttaneet myös sen, että perinteiset heittosiimat ovat tehneet tilaa erityislaatuisille nymfikalastussiimoille. Näiden kahden välillä merkittävin ero löytyy siiman paksuudesta, sillä nymfikalastussiimat ovat pääasiassa noin 0,55mm paksuisia.

Ohuella siimalla tavoitellaan maksimaalista herkkyyttä, jossa painotus hoidetaan ensisijaisesti perhon kuulalla ja rungon lisäpainolla. Ohuella nymfisiimalla kalastettaessa haittapuolena on ajoittain se, että siima on altis tarttumaan kiinni vapa-aihioon, joka vaikeuttaa heittämistä. Tämän voi helposti korjata sijoittamalla O-renkaita tai kiertämällä kuparilankaa vavan ympärille, jolloin tarttumispintaa ei pääse syntymään samalla tavalla.

Oma erikoisuutensa liittyy myös joella käytettäviin keloihin. Erityisesti nopeassa pocket-kalastuksessa ovat yleistyneet puoliautomaattiset kelat, joiden järjestelmän avulla yhdellä kammen painamisella voi syöttää heittosiimaa sisään jopa useita metrejä sekunnissa. Tämä on helpottanut kalastusta huomattavasti tilanteissa, joissa heittopituuksia pitää pystyä säätelemään vaivattomasti.

Lähes kaikille uuden aikakauden perhokalastustekniikoille on yhteistä se, että kalastajan on tarpeellista päästä mahdollisimman lähelle oletettua kalan sijaintia. Tämä on lisännyt nopeatempoisen kahlaamisen välttämättömyyttä. Kotimaan tummavetisissä ja kivikkoisissa koskissa on paikoin vaikeaa olla kolhimatta itseä pohjakiviin. Uusia kahluuhousuja huomattavasti edullisempi ja kivuttomampi varuste on polvi/säärisuojat.

Haavien osalta kilpaperhokalastajat suosivat tavallista koskihaavia suurempia suuaukkoja ja tiheämpiä C&R havaksia. Isokokoisemman haavin pääasiallinen tarkoitus on nopeuttaa haavitsemista ja välttää tilanteita, joissa saalista joutuu asettelemaan sisään. Tämän lisäksi on yhä suositumpaa pyrkiä kantamaan haavia perinteisen selkään sijoitettavan magneettimallin sijasta haavinkantolaitteella käden välittömässä läheisyydessä.

Kaikenlaisessa kalastuksessa on syytä myös pyrkiä suojaamaan silmät niin koukuilta kuin vedestä heijastavalta auringolta. Lisäksi valon määrän vaihteleminen päivän aikana on myös asia, johon on syytä varautua.

Ohuilla siimoilla ja tarkkuutta vaativilla uitoilla on tärkeää, että näkyvyys on alituisesti kohdallaan. Omalta osaltani olen ratkaissut nämä siten, että olen varustautunut sekä ruskeilla että keltaisilla linsseillä olevilla aurinkolaseilla.

Ruskeita linssejä hyödynnän tilanteissa, joissa valon määrä on kirkkaimmillaan ja keltaisia linssejä käytän silloin, kun valon määrä alkaa radikaalisti vähenemään. Samalla pyrin myös käyttämään mahdollisimman pitkällä lipalla varustettua lakkia.