Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

DRIVA-joen pelastaminen pelkästään myrkyttämällä olisi siis ollut liian vaikeaa ja epävarmaa, joten viranomaiset päättivät rakentaa kalojen nousuesteen (padon) jokisuulta mitattuna noin 25 kilometrin päähän ylävirtaan.

Kyseinen kalaeste on tarkoitettu estämään lohen ja taimenen vaeltaminen joen yläosiin. Padon jälkeen yläpuolelle jää yli 50 kilometriä kaloille soveltuvia vesiä.

Koska lohiloinen tarvitsee lohta isännäksi eikä voi selviytyä pitkään ilman sitä, häviää loinen kalaesteen yläpuolisilta osilta noin kuudessa vuodessa.

Kuuden vuoden jälkeen lohiloista esiintyy vain 25 kilometrin matkalla joen alaosalla. Kalaesteen alapuoliset alueet sivujokineen käsitellään esimerkiksi ”rotenon” kemikaalilla, joka tappaa lohiloisen, hyönteiset sekä myös kaikki kalat. Useiden tieteellisten tutkimusten mukaan hyönteispopulaatiot kuitenkin elpyvät nopeasti myrkytyksen jälkeen.

DRIVAN  kalapato on suurin Euroopassa ja luultavasti myös maailmassa koskaan tarkoituksella rakennettu kalojen nousueste. Padon leveys on yli 80 metriä ja korkeus 5 metriä. 

Ankkurointirakenteet ovat noin 45 metriä leveitä ja noin 10 metriä korkeita. Padolle nousevat kalat tutkitaan ja merkitään. Jos kala on meritaimen, vapautetaan se nousuesteen yläpuolelle. Jos kala on Drivan lohta, kuljetetaan se kasvattamoon geenipankkiin. Jos kala on kassikarkulainen tai hybridi, otetaan se ruokakalaksi.

Kalaesteen valmistumisesta kuuden vuoden kuluttua käsitellään joen alaosat sivujokineen myrkyllä. Käsittely tehdään kahtena peräkkäisenä vuotena.

Seuraavien viiden tai kuuden vuoden aikana istutetaan luontaista kantaa geenipankkiin varastoiduista jälkeläisistä. Joessa esiintyviä lohia tutkitaan vuosittain loisen varalta. Näin menetellen koko kalakannan elvyttäminen kestää vähintään 13-14 vuotta. Vasta sitten joki voidaan julistaa loisesta puhtaaksi. Tämän jälkeen kalaeste voidaan avata niin, että kalat pääsevät jälleen nousemaan ylävirtaan vajaan 100 kilometrin matkalle.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA


"

Kalakannan elvyttäminen vie 14 vuotta."

Driva-joen pelastaminen pelkästään myrkyttämällä olisi siis ollut liian vaikeaa ja epävarmaa, joten viranomaiset päättivät rakentaa kalojen nousuesteen (padon) jokisuulta mitattuna noin 25 kilometrin päähän ylävirtaan.

Kyseinen kalaeste on tarkoitettu estämään lohen ja taimenen vaeltaminen joen yläosiin. Padon jälkeen yläpuolella jää yli 50 kilometriä koloille soveltuvia vesiä.

Koska lohiloinen tarvitsee lohta isännäksi ja ei voi selviytyä pitkään ilman sitä, häviää loinen kalaesteen yläpuolisilta osilta noin kuudessa vuodessa.

Kuuden vuoden jälkeen lohiloista esiintyy vain 25 kilometrin matkalla joen alaosalla. Kalaesteen alapuoliset alueet sivujokineen käsitellään esimerkiksi ”rotenon” kemikaalilla, joka tappaa lohiloisen, hyönteiset sekä myös kaikki kalat. Useiden tieteellisten tutkimusten mukaan hyönteispopulaatiot kuitenkin elpyvät nopeasti myrkytyksen jälkeen.

Drivan kalapato on suurin Euroopassa ja luultavasti myös maailmassa koskaan tarkoituksella rakennettu kalojen nousueste. Padon leveys on yli 80 metriä ja korkeus 5 metriä. Ankkurointirakenteet ovat noin 45 metriä leveitä ja noin 10 metriä korkeita. Padolle nousevat kalat tutkitaan ja merkitään. Jos kala on meritaimen, vapautetaan se nousuesteen yläpuolelle. Jos kala on Drivan lohta, kuljetetaan se kasvattamoon geenipankkiin. Jos kala on kassikarkulainen tai hybridi, otetaan se ruokakalaksi.

Kalaesteen valmistumisesta kuuden vuoden kuluttua käsitellään joen alaosat sivujokineen myrkyllä. Käsittely tehdään kahtena peräkkäisenä vuotena.

Seuraavien viiden tai kuuden vuoden aikana istutetaan luontaista kantaa geenipankkiin varastoiduista jälkeläisistä. Joessa esiintyviä lohia tutkitaan vuosittain loisen varalta. Näin menetellen koko kalakannan elvyttäminen kestää vähintään 13-14 vuotta. Vasta sitten joki voidaan julistaa loisesta puhtaaksi. Tämän jälkeen kalaeste voidaan avata niin, että kalat pääsevät jälleen nousemaan ylävirtaan vajaan 100 kilometrin matkalle.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA