Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

KORVIEN  jääminen  sinne hirvihaukulle ei ole mikään harvinaisuus hirvikoiralla. Voidaan jopa sanoa, että se on melkoisen yleinen ominaisuus. Ja hyvä ominaisuus se onkin, en pane pahakseni sitä ollenkaan. On parempi, että koira viihtyy hirven luona pitkään, kuin että se jättäisi leikin kesken.

Koulutuksen toinen osa-alue oli haku. Tahdoin että koira lähtee autolta omatoimisesti metsään, eikä pyöri siinä isännän jaloissa. Hirvikoiran tärkein tehtävä on löytää se hirvi - nopeasti ja ennen kaikkea varmasti.

Ei ole mitään hyötyä vuorokauden haukkujasta, sitkeästä ja tottelevaisesta hirvikoirasta, jos se ei löydä hirviä, tai löytää ne milloin sattuu.

JOKU  kertoi, että kun hirvikoiran hakua harjoitellaan, läpätään persausta sammaleeseen ja annetaan koiran työstää hommiaan metsässä. Ei ole isännän tehtävä etsiä hirviä, vaan antaa pennulle mahdollisuus tutustua metsään, haukkua talitinttejä, taistella oksia vastaan ja syödä mustikoita ja opetella isoksi hirvikoiraksi.

Tällöin koiranohjaajalta vaaditaan sitä kärsivällisyyttä. Ja vielä vähän lisää kärsivällisyyttä. Hakua ei ihminen voi koiralle kuitenkaan opettaa, se tulee verien ja kokemuksen kautta.

Koira tarvitsee mahdollisuuksia, eli metsää ja metsää. Siinä voi vielä opettaa luokse tuloa, jos se vaikka tarttuisi pieneen päähän pitemmäksi aikaa.

HAUKKUMISTA  ei voi koiralle opettaa. Vaikka sitäkin joskus joku minulle sanoi, että ”opeta koirasi haukkumaan hirviä”. Oli tutkaohjelman kautta seurannut koiraani sillä kertaa, kun edessä oli liikkuva hirvi, joka ei tohtinut ihmeemmin jäädä kuuntelemaan koiraa.

Ei tämä neuvoja antanut tosin kertonut kysyessäni, miten sitä haukkumista voisi koiralle opettaa. Aina löytyykin joku, joka tietää enemmän kuin koiranomistaja itse koirastaan.

PITKÄT  haukut alkusyksystä eivät edistä koiran kuntoa, joten meillä annetaan koiran haukkua parisen tuntia ja sitten annetaan karkko. Ja kun koira saa karkon kiinni, tunti haukkua ja jälleen karkko.

Siinä koira oppii sen, että vaikka hirvi lähtee juoksuun, sitä kannattaa seurata, kun kerran pääsee sitä moittimaan. Koira oppii ottamaan karkot kiinni ja kunto kasvaa.

Tuossapa ne lyhykäisyydessään on, mitä yleensä koiran kanssa itse treenaan.

KUN  koira on siinä iässä, että sen kanssa voidaan lähteä jahtiin, niin sitten onkin kovat piipussa. Joku voi miettiä, että mikä se ikä sitten on sopiva, että koiran kanssa voi jahtiin lähteä.

Isot hirvikoirarodut ovat jalkavia jo puolivuotiaana, jolloin monet koiramiehet ovat vieneet koiriaan hirvitöihin. En sano, että onko se liian aikaista vai jopa liian myöhäistä.

Jokainen käyttää omaa järkeään, mikä on se sopiva aika löysätä koira metsään, mutta johan se 9 kuukauden ikäisenä pääsee osallistumaan hirvikokeisiin, joten ehkä se 6-9 kuukauden ikä voisi olla sopiva antaa koiran työstää omia juttujaan metsässä.

Kun hirvikoira löysätään metsään, koiranomistaja on toiveikkaan epätoivoinen. ”Löytyykö se hirvi vai onko metsässä yhtään pitkäjalkaa?”

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

Hirvikoiran tärkein tehtävä on löytää se hirvi - nopeasti ja varmasti."

"

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


KORVIEN  jääminen  sinne hirvihaukulle ei ole mikään harvinaisuus hirvikoiralla. Voidaan jopa sanoa, että se on melkoisen yleinen ominaisuus. Ja hyvä ominaisuus se onkin, en pane pahakseni sitä ollenkaan. On parempi, että koira viihtyy hirven luona pitkään, kuin että se jättäisi leikin kesken.

Koulutuksen toinen osa-alue oli haku. Tahdoin että koira lähtee autolta omatoimisesti metsään, eikä pyöri siinä isännän jaloissa. Hirvikoiran tärkein tehtävä on löytää se hirvi - nopeasti ja ennen kaikkea varmasti.

Ei ole mitään hyötyä vuorokauden haukkujasta, sitkeästä ja tottelevaisesta hirvikoirasta, jos se ei löydä hirviä, tai löytää ne milloin sattuu.

JOKU  kertoi, että kun hirvikoiran hakua harjoitellaan, läpätään persausta sammaleeseen ja annetaan koiran työstää hommiaan metsässä. Ei ole isännän tehtävä etsiä hirviä, vaan antaa pennulle mahdollisuus tutustua metsään, haukkua talitinttejä, taistella oksia vastaan ja syödä mustikoita ja opetella isoksi hirvikoiraksi.

Tällöin koiranohjaajalta vaaditaan sitä kärsivällisyyttä. Ja vielä vähän lisää kärsivällisyyttä. Hakua ei ihminen voi koiralle kuitenkaan opettaa, se tulee verien ja kokemuksen kautta.

Koira tarvitsee mahdollisuuksia, eli metsää ja metsää. Siinä voi vielä opettaa luokse tuloa, jos se vaikka tarttuisi pieneen päähän pitemmäksi aikaa.

HAUKKUMISTA  ei voi koiralle opettaa. Vaikka sitäkin joskus joku minulle sanoi, että ”opeta koirasi haukkumaan hirviä”. Oli tutkaohjelman kautta seurannut koiraani sillä kertaa, kun edessä oli liikkuva hirvi, joka ei tohtinut ihmeemmin jäädä kuuntelemaan koiraa.

Ei tämä neuvoja antanut tosin kertonut kysyessäni, miten sitä haukkumista voisi koiralle opettaa. Aina löytyykin joku, joka tietää enemmän kuin koiranomistaja itse koirastaan.

PITKÄT  haukut alkusyksystä eivät edistä koiran kuntoa, joten meillä annetaan koiran haukkua parisen tuntia ja sitten annetaan karkko. Ja kun koira saa karkon kiinni, tunti haukkua ja jälleen karkko.

Siinä koira oppii sen, että vaikka hirvi lähtee juoksuun, sitä kannattaa seurata, kun kerran pääsee sitä moittimaan. Koira oppii ottamaan karkot kiinni ja kunto kasvaa.

Tuossapa ne lyhykäisyydessään on, mitä yleensä koiran kanssa itse treenaan.

KUN  koira on siinä iässä, että sen kanssa voidaan lähteä jahtiin, niin sitten onkin kovat piipussa. Joku voi miettiä, että mikä se ikä sitten on sopiva, että koiran kanssa voi jahtiin lähteä.

Isot hirvikoirarodut ovat jalkavia jo puolivuotiaana, jolloin monet koiramiehet ovat vieneet koiriaan hirvitöihin. En sano, että onko se liian aikaista vai jopa liian myöhäistä.

Jokainen käyttää omaa järkeään, mikä on se sopiva aika löysätä koira metsään, mutta johan se 9 kuukauden ikäisenä pääsee osallistumaan hirvikokeisiin, joten ehkä se 6-9 kuukauden ikä voisi olla sopiva antaa koiran työstää omia juttujaan metsässä.

Kun hirvikoira löysätään metsään, koiranomistaja on toiveikkaan epätoivoinen. ”Löytyykö se hirvi vai onko metsässä yhtään pitkäjalkaa?”

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA