Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

HIRVIKOIRIEN  kouluttajissa – joka on muuten aika ihmeellinen sanayhdistelmä, sillä voiko hirvikoiraa kuinka kouluttaa hirvitöihin – on monta koulukuntaa.

Käydään hieman lähtökohtia läpi ja tuon esille omat ”koulutusmetodit”, joita ei missään nimessä pidä minään raamattuna pitää.

Ensimmäinen hirvikoira tuli minulle 4 vuoden ikäisenä, eli niin sanottuna täytenä pelinä. Silti sitäkin pystyi kouluttamaan sellaiseksi, kuin omaan käyttöön sopi. Ja se antoikin oivan opin sitten kun pentukoira tuli taloon.

Sanovat kokeneet koiramiehet, että tottelevaisuus on hirvikoiralle hyvä ominaisuus, kun taas toinen koulukunta kertoo, ettei sillä ole mitään tekoja.  

Jos hirvikoira tulee haukulta omistajan luokse, se on sahuri. Sahuri tai ei, on paljon tilanteita, joissa koira olisi hyvä saada kutsumalla pois työmaalta. Haukku voi olla vaarallisen tien tai junaradan lähellä. Tai haukku on vieraalla alueella, johon ei ole metsästysoikeutta. Tai sitten vielä lupia on jäljellä yhdelle vasalle ja haukussa on kymppipiikkisonni tai joku muu käymätön hirvi.

KOIRAHAN  ei näistä rajoituksista tiedä mitään, sen tehtävä on vain haukkumalla pitää hirven huomio itsessään. Ei pienessä päässä mahdu olemaan hienoja, lainsäädäntöä noudattavia ajatuksia.

Ensimmäinen koirani on sellainen, että sen saa hirvihaukulta pois viheltämällä tilanteessa kuin tilanteessa. Uutta pentua lähdettiin siis kouluttamaan samaan moodiin.

Heti koiranpennun kotiin saamisen jälkeen ruokapalan myötä käytin pilliä ja kutsuin pentua luokseni. Ja iloisena pentu saapui luokse, sai palkan ja harjoituksia laajennettiin maastoon, kun ikää alkoi tulla. Vaimo vei pennun pellon toiseen reunaan ja sitten puhalsin pilliin. Sieltä tultiin vauhdilla ja palkkio hujahti nopeasti kurkusta alas.

KUN  sitten ensimmäiset hirvikokeet tulivat vuoroon, sain vielä haukulta yhteydenoton hyvin ja pisteet taulukkoon.

Kun sitten koira, Rocky,  oli 11 kuukauden ikäinen, ammuin sen haukkuun hirven ja seuraavissa kokeissa ei niitä yhteydenottoja tullutkaan. Korvat olivat jääneet sinne metsään. 

Ja siitä lähtien ei hirvihaukulta ole Rockya saanut kutsuttua pois, vaikka kotona ja jahtikauden ulkopuolella edelleen tottelevaisuus on aivan huipussaan. Koira tottelee pilliä ja kutsua todella hyvin.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


On paljon tilanteita, joissa koira on hyvä saada kutsumalla pois työmaalta."


"


Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


HIRVIKOIRIEN  kouluttajissa – joka on muuten aika ihmeellinen sanayhdistelmä, sillä voiko hirvikoiraa kuinka kouluttaa hirvitöihin – on monta koulukuntaa.

Käydään hieman lähtökohtia läpi ja tuon esille omat ”koulutusmetodit”, joita ei missään nimessä pidä minään raamattuna pitää.

Ensimmäinen hirvikoira tuli minulle 4 vuoden ikäisenä, eli niin sanottuna täytenä pelinä. Silti sitäkin pystyi kouluttamaan sellaiseksi, kuin omaan käyttöön sopi. Ja se antoikin oivan opin sitten kun pentukoira tuli taloon.

Sanovat kokeneet koiramiehet, että tottelevaisuus on hirvikoiralle hyvä ominaisuus, kun taas toinen koulukunta kertoo, ettei sillä ole mitään tekoja.  

Jos hirvikoira tulee haukulta omistajan luokse, se on sahuri. Sahuri tai ei, on paljon tilanteita, joissa koira olisi hyvä saada kutsumalla pois työmaalta. Haukku voi olla vaarallisen tien tai junaradan lähellä. Tai haukku on vieraalla alueella, johon ei ole metsästysoikeutta. Tai sitten vielä lupia on jäljellä yhdelle vasalle ja haukussa on kymppipiikkisonni tai joku muu käymätön hirvi.

KOIRAHAN  ei näistä rajoituksista tiedä mitään, sen tehtävä on vain haukkumalla pitää hirven huomio itsessään. Ei pienessä päässä mahdu olemaan hienoja, lainsäädäntöä noudattavia ajatuksia.

Ensimmäinen koirani on sellainen, että sen saa hirvihaukulta pois viheltämällä tilanteessa kuin tilanteessa. Uutta pentua lähdettiin siis kouluttamaan samaan moodiin.

Heti koiranpennun kotiin saamisen jälkeen ruokapalan myötä käytin pilliä ja kutsuin pentua luokseni. Ja iloisena pentu saapui luokse, sai palkan ja harjoituksia laajennettiin maastoon, kun ikää alkoi tulla. Vaimo vei pennun pellon toiseen reunaan ja sitten puhalsin pilliin. Sieltä tultiin vauhdilla ja palkkio hujahti nopeasti kurkusta alas.

KUN  sitten ensimmäiset hirvikokeet tulivat vuoroon, sain vielä haukulta yhteydenoton hyvin ja pisteet taulukkoon.

Kun sitten koira, Rocky,  oli 11 kuukauden ikäinen, ammuin sen haukkuun hirven ja seuraavissa kokeissa ei niitä yhteydenottoja tullutkaan. Korvat olivat jääneet sinne metsään. 

Ja siitä lähtien ei hirvihaukulta ole Rockya saanut kutsuttua pois, vaikka kotona ja jahtikauden ulkopuolella edelleen tottelevaisuus on aivan huipussaan. Koira tottelee pilliä ja kutsua todella hyvin.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA