Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

OTA HUOMIOON  VALON SUUNTA. Pilvinen päivä on kuvauksen kannalta usein parempi kuin aurinkoinen, vaikka aurinko sinänsä kauniilta näyttääkin. Jokainen on nähnyt kuvia, joissa aurinkoa vasten kuvattaessa taivas on kirkas, mutta varsinainen aihe jää mustaksi silhuetiksi, josta ei saa mitään selvää.

Joskus  vastavalosta saa toki hyvän tehokeinon.

Pyri kuitenkin yleensä kuvaamaan niin, että valo tulee joko takaasi tai sivultasi. Jos aurinko on takanasi, et ehkä halua, että varjosi näkyy kuvassa... 

Jos kuitenkin kuvaat valoa vasten etkä halua, että aiheesi on musta möykky, aseta kameran salama päälle. Siten lopputulos usein paranee.

Ilman salamaa hyväkään kamera ja optiikka ei tuota pimeässä hyviä kuvia ilman erikoisjärjestelyjä. Automaattiasetuksilla kameran suljinaika säätyy vähässä valossa pitkäksi ja käsivaralta otetut kuvat heilahtavat. Siksi kuvista tulee epätarkkoja. Tue kamera hämärässä ja pimeässä. Tuen ei välttämättä tarvitse olla alan liikkeestä ostettu, kallis tripodi. Hyvänä tukena voi toimia esimerkiksi kanto tai puun runko.

Yksinkertaisinta ja helpointa on käyttää salamaa, vaikka kuvista tuleekin salamalla otetun näköisiä - eli kovavarjoisia ja räikeitä. Kannattaa huomata, että kännyköiden salamat ovat usein varsin heikkotehoisia, ja siksi kuvat kannattaa ottaa läheltä.

NÄE VAIVAA. Kuvaamiseen kannattaa keskittyä hetkeksi, vaikka kuinka tekisi mieli kiireesti jatkaa jahtia tai kalastusta tai mitä sitten ollaankaan tekemässä. Edellä kerrottujen perusjuttujen huomioiminen ei vie kuin pienen hetken. Ajan uhraaminen kannattaa.

VIELÄ MUUTAMA juttu: Jos kuvaat saalista, putsaa se verestä ja muusta sotkusta. Saaliseläin on totta kai kuollut, eikä siinä ole mitään peiteltävää, mutta kovin verinen eläin näyttää helposti murjotulta ja rujolta, eikä se liene tarkoitus.

Kunnioitat saalistasi ja se kannattaa näyttää kuvassa. Jos kuvaat kaverisi riistaa tai kaveri kuvaa sinua ja riistaasi, saaliseläintä on syytä kannatella arvonsa mukaisesti eikä retuuttaa miten sattuu. Esimerkiksi havupedille aseteltu saaliseläin on tyylikäs ja kunnioitusta henkivä näky.

Jos kuvataan kalaa ja se on tarkoitus vapauttaa, on toimittava nopeasti. Kala ei takuulla tykkää yhdestäkään sekunnista jonka se on kuvattavana. Parasta tietenkin on, jos kalaa ei nosteta lainkaan vedestä vaan se kuvataan esimerkiksi haavissa tai käsissä veden pinnan alla.

Jos ollaan ottamassa kuvaa ilmaan kohotetun C&R-kalan kanssa, kalaa tartutaan - kastelluin käsin -peukalo/etusormi-otteella pyrstöstä ja kannatellaan kalan etupäätä lempeästi toisella. Kalaa ei pidä puristaa kannattelevalla kädellä, sillä sen sisäelimet voivat helposti vaurioitua.

Moni tietääkin, että jos saalista esitellään kameraa kohden hiukan suoristetuin käsin, se näyttää isommalta. Maltti on tehostamisessa valttia: täysin suorin käsin kameran linssiin työnnetty saalis voi asetelmana näyttää naurettavalta.


LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


OTA HUOMIOON  VALON SUUNTA. Pilvinen päivä on kuvauksen kannalta usein parempi kuin aurinkoinen, vaikka aurinko sinänsä kauniilta näyttääkin. Jokainen on nähnyt kuvia, joissa aurinkoa vasten kuvattaessa taivas on kirkas, mutta varsinainen aihe jää mustaksi silhuetiksi, josta ei saa mitään selvää.

Joskus  vastavalosta saa toki hyvän tehokeinon.

Pyri kuitenkin yleensä kuvaamaan niin, että valo tulee joko takaasi tai sivultasi. Jos aurinko on takanasi, et ehkä halua, että varjosi näkyy kuvassa... 

Jos kuitenkin kuvaat valoa vasten etkä halua, että aiheesi on musta möykky, aseta kameran salama päälle. Siten lopputulos usein paranee.

Ilman salamaa hyväkään kamera ja optiikka ei tuota pimeässä hyviä kuvia ilman erikoisjärjestelyjä. Automaattiasetuksilla kameran suljinaika säätyy vähässä valossa pitkäksi ja käsivaralta otetut kuvat heilahtavat. Siksi kuvista tulee epätarkkoja. Tue kamera hämärässä ja pimeässä. Tuen ei välttämättä tarvitse olla alan liikkeestä ostettu, kallis tripodi. Hyvänä tukena voi toimia esimerkiksi kanto tai puun runko.

Yksinkertaisinta ja helpointa on käyttää salamaa, vaikka kuvista tuleekin salamalla otetun näköisiä - eli kovavarjoisia ja räikeitä. Kannattaa huomata, että kännyköiden salamat ovat usein varsin heikkotehoisia, ja siksi kuvat kannattaa ottaa läheltä.

NÄE VAIVAA. Kuvaamiseen kannattaa keskittyä hetkeksi, vaikka kuinka tekisi mieli kiireesti jatkaa jahtia tai kalastusta tai mitä sitten ollaankaan tekemässä. Edellä kerrottujen perusjuttujen huomioiminen ei vie kuin pienen hetken. Ajan uhraaminen kannattaa.

VIELÄ MUUTAMA juttu: Jos kuvaat saalista, putsaa se verestä ja muusta sotkusta. Saaliseläin on totta kai kuollut, eikä siinä ole mitään peiteltävää, mutta kovin verinen eläin näyttää helposti murjotulta ja rujolta, eikä se liene tarkoitus.

Kunnioitat saalistasi ja se kannattaa näyttää kuvassa. Jos kuvaat kaverisi riistaa tai kaveri kuvaa sinua ja riistaasi, saaliseläintä on syytä kannatella arvonsa mukaisesti eikä retuuttaa miten sattuu. Esimerkiksi havupedille aseteltu saaliseläin on tyylikäs ja kunnioitusta henkivä näky.

Jos kuvataan kalaa ja se on tarkoitus vapauttaa, on toimittava nopeasti. Kala ei takuulla tykkää yhdestäkään sekunnista jonka se on kuvattavana. Parasta tietenkin on, jos kalaa ei nosteta lainkaan vedestä vaan se kuvataan esimerkiksi haavissa tai käsissä veden pinnan alla.

Jos ollaan ottamassa kuvaa ilmaan kohotetun C&R-kalan kanssa, kalaa tartutaan - kastelluin käsin -peukalo/etusormi-otteella pyrstöstä ja kannatellaan kalan etupäätä lempeästi toisella. Kalaa ei pidä puristaa kannattelevalla kädellä, sillä sen sisäelimet voivat helposti vaurioitua.

Moni tietääkin, että jos saalista esitellään kameraa kohden hiukan suoristetuin käsin, se näyttää isommalta. Maltti on tehostamisessa valttia: täysin suorin käsin kameran linssiin työnnetty saalis voi asetelmana näyttää naurettavalta.


JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA