JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

päivä pitenee sentään, mutta kovin hitaasti vielä. Elämme perhokalastajan vuoden mustinta aikaa. Luonnonvaloa on keskipäivän molemmin puolin muutama tunti, kalastuskielto painaa päälle, pakkanen paukkuu ja perhovedet ovat tukevasti jäässä - ja mieli on tukevasti maassa.

Vaikka valo lisääntyy, vesien jääkansi vahvistuu vielä monta kuukautta niin, että pääsiäisenä kairasta loppuu varsi kesken. Ja usko meinaa sekin loppua kesken.  

Onneksi pääsen edes pilkille kaloja narraamaan. Se on toki hyvin mukavaa ajankulua, mutta hiukan sama kuin haluaisin uimaan ja pääsisin suhkuun. Olen perho-onkija, haluan onkia.

Enää viisi kuukautta...